Pyhä Kuolema

Méxicossa vankeinhoitolaitoksen johtaja ei ota vastaan toimittajia, jos nämä eivät suostu allekirjoittamaan lupausta olla kirjoittamatta La Santa Muerten kulttia edistävää ”propagandaa”. Rikosten lainmukaisten seuraamusten toimeenpanokeskuksessa vankilanjohtaja toisaalta päästää minut keskustelemaan joidenkin vankien kanssa uskonasioista ilman ehtoja. Vanginvartijat saattavat minut tarkastuspisteiden ja käytävien läpi pitkään ulkokäytävään, jonka vasen reuna on koristeltu Lumikilla, Tipillä, Paavo Pesusienellä ja muilla iloisilla piirroshahmoilla.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Méxicossa vankeinhoitolaitoksen johtaja ei ota vastaan toimittajia, jos nämä eivät suostu allekirjoittamaan lupausta olla kirjoittamatta La Santa Muerten kulttia edistävää ”propagandaa”. Rikosten lainmukaisten seuraamusten toimeenpanokeskuksessa vankilanjohtaja toisaalta päästää minut keskustelemaan joidenkin vankien kanssa uskonasioista ilman ehtoja. Vanginvartijat saattavat minut tarkastuspisteiden ja käytävien läpi pitkään ulkokäytävään, jonka vasen reuna on koristeltu Lumikilla, Tipillä, Paavo Pesusienellä ja muilla iloisilla piirroshahmoilla. Vartija selittää, että ne maalattiin vankien pyynnöstä, jotta lapset olisivat ehkä vähemmän kauhuissaan viettäessään pyhiä isiensä kanssa.

Vastapäätä sarjakuvaseinää on korkea piikkilanka-aita ja sen takana joukko hangaarimaisia ruohon ja puidenkin ympäröimiä rakennuksia. Siellä kidnappauksesta syytetty Antonio kirjoittaa corridoja eli rosvolauluja, joista pari on jopa levytetty. Siellä murhasta tuomittu El Niño työntelee neuloja mustaan samettiin ja kiertää niiden ympärille kirkkaanvärisiä lankoja kehystääkseen Guadalupen neitsyen, Jeesuksen ja La Santa Muerten leikekuvia. Hän kuuli pyhästä Kuolemasta televisiosta, mikä saattaa tuntua kummalliselta hengellisen valaistumisen lähteeltä, mutta se tarjosi suoran polun hänen häkkiinsä. Nyt mikään ei kykene murtamaan hänen uskoaan uuteen suojelijaan.

Juttelemme porukalla lehtevän puun varjossa vankilan pihalla huterassa pöydässä, jonka pari vankia on tuonut ulos ja hinkannut huolella puhtaaksi. Joukko muita vankeja, jotka kerääntyivät aluksi uhkaavan oloisesti ympärillemme, seisoo nyt hiljaa nyökkäillen, kun Antonio selittää La Santa Muerten vahvan vetovoiman syitä:

”La Muerte on aina rinnallasi – vaikka vain pienenä postimerkkinä, jonka voi liimata punkkansa yläpuolelle. Silloin tietää ettei hän liikahda, ettei hän koskaan lähde.”

El Niñon isoäiti on sanonut, että jos tämä pääsee jonain päivänä pois vankilasta, hän ei halua nähdä tätä ikinä eikä halua poikansa tyttärenkään tapaavan isäänsä enää koskaan. Sukulaisista poiketen La Santa Muerte tarvitsee El Niñoa:

”Jos hänelle lupaa valkoisen kukan muttei anna sitä, siitä tulee paha olo”, hän sanoo. ”La Muerte itkee, ja siitä tulee paha olo.” Siksi El Niño antaa La Muertelle vain sellaisia lupauksia, jotka hän voi pitää.

Keskipäivä lähestyy ja lämpötila nousee aina vain korkeammaksi. Miehet tönivät toisiaan kylkiin, kunnes yksi heistä menee hakemaan halkeilleen, muovisen vesikannun ja tarjoaa sen yllättävän kohteliaasti epätavalliselle vieraalle. Kysyn huhuista, joiden mukaan La Santa Muerten – Santísiman, Pienen laiheliinin, Valkoisen lapsen – rituaaleihin kuuluu ihmisverta ja jopa ihmisuhreja. Toisessa, huomattavasti karmeammassa laitoksessa istuva vanki oli sanonut sen olevan totta.

El Niño ja Antonio sanovat vain, että La Santa Muerte toteuttaa toiveet – mutta vain maksua vastaan. Maksun on oltava suhteessa pyydetyn ihmeen kokoon, ja rangaistus velkojen laiminlyönnistä on oleva hirmuinen.

Olemme keskustelleet jo hyvän aikaa, ja vaikka helle varmastikin muuttaa sellit uuneiksi, vankilan avoimuus, ruoho, puut ja jopa vankien toverillinen suhtautuminen yksinäiseen vartijaan saa paikan näyttämään lähes miellyttävältä. (”Hän viettää täällä 12 tuntia päivässä”, Antonio sanoo vartijasta. ”Hän on vanki siinä missä mekin.”)

Kun miehet rentoutuvat, heidän kohtelias käyttäytymisensä saa kuvittelemaan, etteivät he suinkaan olisi voineet syyllistyä karmeisiin rikoksiin ja että heidän uskonsa La Santa Muerteen on vain mieltymyskysymys eikä mikään äärimmäisestä epätoivosta syntynyt asia. Kysyn El Niñolta, uskooko hän voivansa elää normaalia elämää vapauduttuaan. Hän hymyilee katkerasti.

”Sen kaiken jälkeen mitä olen tehnyt?” hän kysyy. ”Ulkona odottaa ihmisiä valmiina tappamaan minut sillä hetkellä, kun kävelen portista ulos.”

Kättelemme, ja El Niño ja Antonio kiittävät minua juttelumahdollisuudesta. Palaan toiseen Meksikoon, missä toivo myöskin edellyttää melkoisesti uskoa

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...