Pyhä vesi

Vesi siunaa elämää eri puolilla maailmaa aina kastemaljan pisaroista vainajien tuhkaa huuhtovaan pyhään jokeen.

maanantai 10. toukokuuta 2010 teksti Karen Kjær Gunn

Vesi: neste, joka ympäröi ja suojaa meitä elämän ensi vaiheissa; sammuttaa janomme ja huuhtoo liat pois vartalostamme; saa kasvit kasvamaan niin, että saamme ruokaa pöytäämme; voi arvaamattomuudessaan ja rajuudessaan tappaa meidät liian pieninä tai suurina annoksina. Ilman vettä sen paremmin meitä kuin elämää yleensäkään ei olisi olemassa, ja vedellä onkin aina ollut myös valtava symbolinen merkitys kulttuureissa ympäri maailman. Jo ensimmäisistä sivilisaatioista lähtien vesi on ollut niin myyttisissä kuin uskonnollisissakin maailmankäsityksissä luova, hedelmällinen ja uudistava voima, joka voi puhdistaa, parantaa ja tuoda vaurautta vesiä hallitseville. Se voi myös olla tuhoava voima, jonka avulla jumalat rankaisevat meitä.

Eri puolilla maailmaa tunnetaan kertomus vedenpaisumuksesta, joka tuhoaa kaiken maanpäällisen elämän lukuun ottamatta muutamia yksittäisiä ihmisiä, joista koko ihmiskunta on sittemmin polveutunut. Noin 3 250 vuotta sitten Mesopotamiassa (nykyisessä Irakissa) syntynyt eeppinen sankaritarina Gilgamesh sisältää tutunkuuloisen kertomuksen valtavasta tulvasta. Jumalat päättivät lähettää maahan tulvan, mutta yksi jumalista, Nishshiku Ea, varoitti shuruppakilaista Ubartutun poikaa, Utnapishtimiä:

...rakenna laiva, hylkää omaisuus, henkesi säästä, vihaa vaurautta, pelastaudu! Vie kaikkien elävien siemen laivaan. Sinun tulee rakentaa lavea laiva, joka on tarkkaan mitattu mitoiltansa: sen pituus ja leveys olkoot yhtä suuret. Eepoksen mukaan tuuli ulvoi ja tulva runteli maata kuusi päivää ja seitsemän yötä. Kun sää sitten tyyntyi, Utnapishtim avasi ikkunan, uhrasi neljään ilmansuuntaan ja sai jumalilta palkinnoksi ikuisen elämän.

Tarina on kovin samankaltainen kuin Vanhan testamentin vedenpaisumuskertomus, joka lieneekin lainattu vanhemmasta mesopotamialaisesta eepoksesta. Raamatussa Jumala päättää tehdä tulvan avulla lopun kaikesta elollisesta, koska maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Gilgamesh-eepoksessa ei varsinaisesti kerrota, miksi jumalat turvautuvat moiseen rangaistukseen, mutta tarun joissakin versioissa ihmisten kerrotaan häirinneen jumalia metelöinnillään.

Vedenpaisumuskertomus saattaa juontaa juurensa todellisesta tapahtumasta. Yhden teorian mukaan Välimeri murtautui heti viimeisimmän jääkauden jälkeen läpi nykyisin Bosporinsalmena tunnetusta kohdasta. Valtavia määriä suolavettä valui Mustaanmereen – joka oli tuolloin makeavetinen järvi – ja laajoja rannikkoalueita hautautui veden alle. National Geographicin hylkytutkija Robert Ballard, joka tunnetaan etenkin Titanicin löytäjänä, on löytänyt kauko-ohjattavilla sukellusaluksilla merkkejä esihistoriallisista asumuksista 95 metrin syvyydestä Mustanmeren pohjasta, ja näiden löytöjen katsotaan tukevan edellä mainittua teoriaa.

Babylonialaisten uskomuksen mukaan maailma syntyi, kun Apsu (miespuolinen makea vesi) ja Tiamat (naispuolinen suolainen vesi) sekoittivat nesteitään. Sateiden karttamassa Mesopotamiassa, missä Eufratin ja Tigrisin vuotuiset tulvat nousivat kylvökautta ajatellen liian myöhään, koko yhteiskunnan selviäminen riippui kyvystä säädellä ja varastoida vettä. ”Hauraassa mutta varsin hedelmällisessä ympäristössä vesi oli ainutkertainen hyvinvoinnin ja terveyden symboli, johon liitettiin jumalallisia voimia”, sanoo Kööpenhaminan yliopiston assyrologi Mogens Trolle Larsen. ”Eufrat ja Tigris olivat jumalten asemassa. Tiedon jumala Ea oli myös makean veden jumala, joka kuvattiin hahmona, jonka molemmista olkapäistä suihkusi vettä – mikä nähtävästi symboloi näitä kahta jokea.” Muinaisen babylonialaiskaupungin Marin kuninkaallisessa palatsissa taas oli patsas, jossa jumalattaren pitelemästä ruukusta valui taianomaisesti vettä, jolla oli nähtävästi jotain jumalallista merkitystä.

Vanhassa egyptiläisessä luomiskertomuksessa alkumeri Nun oli muodoton, hedelmällinen massa, josta syntyi koko maailmankaikkeus. Egyptiläisten maailmankuvassa tuo syntyprosessi jatkui joka päivä. Aurinko laski Nuniin vain noustakseen nuortuneena taas aamulla; kuolleet syntyivät alkumeressä uudelleen ja jopa nukkuvat nuortuivat Nunissa yön mittaan.

Angkorin suuressa temppelikaupungissa nykyisessä Kambodžassa khmerkuninkaat rakennuttivat mahtavia temppeleitä, joita reunustavat kanavat ja tekoaltaat symboloivat hindujumalten pyhää asuinvuorta Merua ympäröineitä meriä. Hiljattaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että suuret tekoaltaat eivät kuitenkaan olleet pelkkiä pyhiä symboleita vaan osa taidokkaasti rakennettua vesijärjestelmää, joka mahdollisti elintärkeät riisisadot.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...