3D-kokemus: Maailman upein luola

Upeat 360 asteen panoraamaotokset tarjoavat mahdollisuuden tutustua Vietnamissa sijaitsevaan Son Doong -luolaan. Napsauta näyttö suureksi "full screen" -kohdasta ja lähde 3D-matkalle maailman kiehtovimpiin ja suurimpiin lukeutuvaan luolaan.

tiistai 2. kesäkuuta 2015 teksti Jane J. Lee

NAPSAUTA KUVAA JA VALITSE "FULL SCREEN", NIIN VOIT NAUTTIA INTERAKTIIVISESTA KOKEMUKSESTA

Vinkki: Jos käytät sivustoa mobiililaitteella, käännä näyttö, niin pääset tutkimusmatkalle.


Maailman upein luola: Son Doong 360 asteen perspektiivistä

Tutustu Son Doong -luolan valtaviin onkaloihin upeiden 360 asteen panoraamaotosten avulla. Maailman suurimpiin ja vaikuttavimpiin luoliin lukeutuvan Son Doongin sisään mahtuisi Boeing 747 -lentokone tai kokonainen New Yorkin kortteli 40-kerroksisine taloineen. Valtavat onkalot ulottuvat niin laajalle, että tutkijat kutsuvat Son Doongia ”äärettömäksi luolaksi”. Nyt voit itse lähteä digitaaliselle kierrokselle katsomaan, miltä maailman upein luola ja sen maanalaiset ihmeet näyttävät lähietäisyydeltä.

Tutkijat löysivät Phong Nha-Ke Bangin kansallispuistossa Keski-Vietnamissa sijaitsevan luolan vuonna 2009 paikallisoppaan avulla, ja siitä lähtien valokuvat ovat tarjonneet leuat loksauttavia kurkistuksia luolaan. Uteliaiden kävijöiden kiinnostus on kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä suunnitellut rakennushankkeet, joilla luolasta aiotaan tehdä turisteille sopivampi, voivat vahingoittaa luolaston ainutlaatuista ympäristöä.

Martin Edström kutsuu digituristit tervetulleiksi maailman upeimpaan luolaan

Valokuvatoimittaja Martin Edström toivoi voivansa esitellä luolan mahdollisimman monelle, ja lisäksi hän halusi ikuistaa Son Doongin nykyisessä suhteellisen koskemattomassa tilassa siltä varalta, että rakennussuunnitelmat toteutuvat. Siksi hän lähti tammikuussa 2015 työryhmineen kuvaamaan virtuaalisen kiertokäynnin noin neljä kilometriä pitkässä luolassa.

Digitaaliset ”turistit” voivat hiirtä napsauttamalla selata 360 asteen digikuvia Son Doongin tärkeimmistä osista. Osa isoista käytävistä on yli 90 metriä leveitä ja 180 metriä korkeita.

Martin Edström, jonka työskentelyä National Geographicin Global Exploration Fund -tutkimusrahasto tukee, kertoo tässä, millaisia haasteita hän kohtasi mittavassa kuvausurakassaan.

- Olet kertonut suhtautuvasi varauksellisesti suunnitelmiin rakentaa luolaan köysirata ja muita matkailunähtävyyksiä. Pelkäätkö, että medianäkyvyys jouduttaa suunnitelmia?

Luolan kannalta parasta olisi todennäköisesti ollut, ettei sitä olisi koskaan löydetty. Tällöin siitä ei tietenkään olisi ollut mitään iloakaan. Meistä on hyvä, että tutkijat voivat tutkia luolaa ja ihmiset kokea sen. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että meidän on toimittava vastuullisesti.

Ihmisten pääsyä luolaan on tietenkin helpotettava. Se hyödyttää paikallisia yhteisöjä, koska näin ne saavat lisää matkailutuloja, mikä on tärkeää. Kehitys ei kuitenkaan saa mennä niin, että yhtäkkiä kävijämäärä kasvaa nollasta 100 000:een vuodessa. Meidän on varmistettava, että luola säilyy mahdollisimman koskemattomana.

- Miksi päätit luoda interaktiivisen kokemuksen sen sijaan, että olisit ainoastaan ottanut valokuvia tai tallentanut videon?

Työskentelen interaktiivisen journalismin parissa, koska se tarjoaa käyttäjälle kattavamman ja syvemmän kokemuksen. Katsojat voivat kulkea luolassa aivan kuin he olisivat todellakin itse sen sisällä. Näin katsoja pääsee sisään tarinaan, ja hänestä tulee aktiivinen tutkija.

Olemme koonneet lisäksi pienen arkiston, josta käy ilmi, millainen luola oli meidän ollessa paikalla tammikuussa 2015. Näin meillä on luolasta digitaalinen kopio siltä varalta, että se tuhotaan.

- Miten luolaprojekti poikkeaa muista hankkeistasi?

Kaikki oli valtavan suurta ja majesteettista. Logistiikan suunnittelu oli erittäin hankalaa. Ensimmäinen ongelma oli valaistus: meidän oli valaistava säkkipimeä luola. Valokuvia otettaessa tai videota tallennettaessa valaistuksen on osoitettava yhteen suuntaan, mutta 360 asteen otoksissa tarvitsimme valoa 360 astetta ympäriinsä.

Meidän piti varmistaa, että valoa on joka suunnalla. Se vei valtavasti aikaa.

- Miten niin valtavan tilan valaistus onnistuu?

Alkajaisiksi saimme pieneltä hollantilaisfirmalta muutamia todella tehokkaita lamppuja – tehokkaimmat kannettavat LED-lamput, jotka olen koskaan nähnyt.

Tämän jälkeen kolme ryhmän jäsentä juoksenteli ympäriinsä lamppujen kanssa. Luola on monta kilometriä pitkä, ja meidän oli hajaannuttava ja valaistava luolaa monista eri kulmista.

- Entä kamerat?

Meillä oli valtava määrä kameroita. Luulisin, että erilaisia kameroita oli yhteensä 25. Joukkoon mahtui niin nopeasti jalustaan kiinnitettäviä kameroita kuin isoja kameroita ja parempia objektiiveja, jotka kattoivat laajoja alueita.

- Tapahtuiko matkan varrella mitään yllätyksiä?

Logistisia ongelmia oli paljon. Varusteet saimme vaivatta eri lentokenttien kautta perille Vietnamiin, missä kaikki jalustamme olisi haluttu takavarikoida. Jouduin käyttämään hienoista diplomatiaa saadakseni jalustat maahan.

Luolassa työskentelyä varten olimme laatineet tarkat suunnitelmat ja yrittäneet saada tuntumaa etäisyyksiin, mutta emme olleet osanneet kuvitellakaan, kuinka jättiläismäinen Son Doong todellisuudessa on. Olimme aivan ällistyneitä.

Monissa asioissa meillä oli tuuria. Sää oli puolellamme, eikä kukaan katkaissut jalkaansa.

- Mitä katsoja saa irti 3D-kokemuksesta?

Kyse ei niinkään ole visuaalisesta voimakkuudesta vaan enemmänkin hallinnasta. Moderni journalismi on lineaarista. Lukija lukee tekstin kohdasta A kohtaan B tai katsoja katsoo reportaasin alusta loppuun.

Tässä tapauksessa katsojasta tulee aktiivinen tutkija. Jos ei tutki tarinaa, maailman upein luola ei myöskään avaudu.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...