Hauras menestys

Kazirangan pohjoisreunalla rakentaminen ujuttautuu vielä lähemmäs. Vartijoiden leirin korkeasta tähystystornista näkyi vain kesyä elämää – lypsypuhveleita ja karjaa – laiduntamassa kosteikoilla puiston sisällä. Koska tämä alue oli laidunkäytössä ennen liittämistään suojelualueeseen 1990-luvulla, viranomaiset antavat laiduntamisen jatkua. Alueella tapahtuu silti kaiken kaikkiaan enemmän norsuselkkauksia kuin juuri missään muualla Assamissa, koska se osuu muuttoreitille, jota pitkin eläimet kulkevat Kazirangan ja pohjoisempana sijaitsevien Himalajan esivuoristojen välillä.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kazirangan pohjoisreunalla rakentaminen ujuttautuu vielä lähemmäs. Vartijoiden leirin korkeasta tähystystornista näkyi vain kesyä elämää – lypsypuhveleita ja karjaa – laiduntamassa kosteikoilla puiston sisällä. Koska tämä alue oli laidunkäytössä ennen liittämistään suojelualueeseen 1990-luvulla, viranomaiset antavat laiduntamisen jatkua. Alueella tapahtuu silti kaiken kaikkiaan enemmän norsuselkkauksia kuin juuri missään muualla Assamissa, koska se osuu muuttoreitille, jota pitkin eläimet kulkevat Kazirangan ja pohjoisempana sijaitsevien Himalajan esivuoristojen välillä.

Tulvan aikaan eläimiä vaeltaa myös etelään Karbikukkuloille. Puistoon liitettiin äskettäin viisi pientä mutta ehdottoman tärkeää vaelluskäytävää matkan helpottamiseksi. Eläimet joutuvat ylittämään valtatie 37:n, joka on Assamin tärkein poikkisuuntainen maantieväylä. Vartijat pystyttivät ylityspaikkoihin esteitä hidastamaan liikennettä, mutta norsuja, sarvikuonoja, pytoneita ja kauriita kuolee silti lähes vuosittain. Ehdotus valtatien leventämisestä nelikaistaiseksi on saanut luonnonsuojeluväen hikoilemaan.

”Jos valtatie 37:stä tehdään moottoritie, se on kuolinisku Kazirangalle”, julisti Bombayn luonnonhistoriallisen seuran johtaja Asad Rahmani. Viranomaiset harkitsevatkin nelikaistasuunnitelman hylkäämistä ja joen pohjoispuolisen tien parantamista.

”Rakentamisen hivuttautumista kohti puistoa on silti kontrolloitava”, hän sanoi. ”Valtion pitäisi ostaa maata uusiksi riistakäytäviksi, ennen kuin Kaziranga joutuu eristyksiin.”

Vaikka yhteyksiä Karbikukkuloihin parannettaisiinkin, kuinka käy kukkuloiden itsensä? Entä Himalajaa kohti kipuavien ylänköjen? Metsurit, kivenlouhijat, paimenet ja asukkaat kansoittavat metsänsuojelualueita yhä suurempana joukkona ja muuttavat jatkuvan metsäpeiton ruohoiseksi hakattujen ja eroosion syömien rinteiden verkoksi. Tilannetta kuitenkin auttaa se, että Intia on perustanut pitkälle etelään ulottuvan Kazirangan–Karbi Anglongin norsunsuojelualueen sekä Kazirangan tiikerinsuojelualueen, joka yltää monta kilometriä pohjoiseen. Ne ovat tällä hetkellä silti lähinnä toiveikkaita viivoja kartalla, ja puiston ulkopuoliset alueet täyttyvät yhä maata kaipaavilla ihmisillä.

Tärkein haaste onkin yhdistää jäljellä olevat alueet niin tiiviisti kuin suinkin. Jos esteet alkavat näyttää ylitsepääsemättömiltä, pidetään mielessä yksinäisten asemien vartijat, Budheswar Konwar ja sarvikuonoseudun kultainen sääntö. Muistatko vielä? Ei arkajaloille.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...