Afganistanin litiumrikkaudet voivat jäädä haaveeksi

Afganistanin vaikeapääsyisillä seuduilla, vanhan Silkkitien tienoilla, on ilmeisesti valtavia rikkauksia maan kätköissä.

torstai 29. heinäkuuta 2010 teksti Henry J. Reske, National Geographic News

Pentagonissa työskentelevät yhdysvaltalaiset sotilastutkijat ja geologit ovat äskettäin kiinnittäneet huomiota esiintymiin, joiden arvoksi on arvioitu noin biljoona dollaria. Niillä voitaisiin tervehdyttää Afganistanin kurjaa taloutta.

Esiintymissä on metelleja ja korukiviä, kuten muun muassa kultaa, kuparia ja lapislatsulia.

Tutkijoiden mukaan tämän maanalaisen varaston suurin lupaus kuitenkin on litium, pehmeä metalli, jota käytetään esimerkiksi matkapuhelinten, kannettavien tietokoneiden ja iPodien akuissa. Litiumin toivotaan myös tarjoavan ratkaisun energian varastointiin, mikä jouduttaisi sähköautojen yleistymistä. Afganistan voisi siis muuttua sodan runtelemasta ja huumekaupasta riippuvaisesta maasta uuden energian lähteeksi – litiumin Saudi-Arabiaksi.

Kun kysymys on kuitenkin maasta, joka tunnetaan "imperiumien hautausmaana", kaikki ei olekaan aivan sitä, miltä näyttää.

Afganistanin metalli- ja mineraalivarantojen olemassaolo on tiedetty pitkään, ja niiden hyödyntämisestäkin on haaveiltu vuosikausia. Edellytyksiä rikkauksien talteenottoon ei kuitenkaan tällä hetkellä ole, ja litiumin kohdalla markkinatkin ovat kovin epävarmat.

Kauan tiedossa ollut aarre

Afganistanin kaivosministeriö kertoo verkkosivuillaan, että maan jalokivi- ja mineraalirikkaudet ovat olleet tiedossa jo kauan. Kuitenkin vasta 1800-luvulla ensin britit ja myöhemmin intialaiset geologit ovat tutkineet mahdollisuuksia hyödyntää maan arvokkaita luonnonvaroja.

"1800-luvulta alkaen geologit ovat tutkineet tärkeimpien vanhojen karavaanireittien ja myöhemmin pääautoteiden lähistöllä olevia alueita", kerrotaan ministeriöstä.

1900-luvullakin on satunnaisesti käynnistetty yrityksiä kartoittaa ja hyödyntää maan luonnonrikkauksia.

Nämä toimet ovat kuitenkin keskeytyneet, koska alueella on ollut jatkuvia selkkauksia, muun muassa neuvostojoukkojen miehitys vuonna 1979, Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian hyökkäys vuonna 2001, sisällissota sekä taliban-hallinto. Vuonna 2004 Britannian ja Yhdysvaltojen Geologiset tutkimuskeskukset yhteistyössä Afganistanin Geologisen tutkimuskeskuksen ja kaivosministeriön kanssa käynnistivät uudelleen työt luonnonvarojen arvioimiseksi. Yhdysvaltojen Geologinen tutkimuskeskus (USGS) totesi jo vuonna 2007, että Afganistanissa on merkittäviä löytämättömiä esiintymiä.

Michael T. Klare, joka on kirjoittanut teokset Resource Wars: The New Landscape of Global Conflict sekä Blood and Oil: The Dangers and Consequences of America’s Growing Dependency on Imported Petroleum, toteaa, että Iso-Britannia, Intia ja Neuvostoliitto eivät juurikaan pystyneet valjastamaan Afganistanin rikkauksia hyötykäyttöön. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että tilanne olisi tälläkään kertaa ratkaisevasti toisenlainen.

"Aiemmin pyrkimykset eivät onnistuneet jatkuvan sodankäynnin ja rautateiden kaltaisen infrastruktuurin puuttumisen vuoksi", Klare sanoo.

Klaren mukaan Kiina, joka tunnetaan valtavan rautatieverkoston rakentajana, on kenties ainoa ehdokas, joka kykenisi selviytymään tällaisesta hankkeesta, kun vastassa on hankalakulkuisia vuoristoalueita. "He kuitenkin joutuisivat todennäköisesti kohtaamaan sotapäälliköitä, jotka vaativat lahjuksia", hän toteaa. "Ei ole hallintoelimiä eikä lakeja. Siksi niin pääsisi luultavasti käymään." Klaren arvion mukaan saattaisi kestää vuosikymmeniä, ennen kuin mineraalituotanto voisi toden teolla alkaa.

Litiumin hyödyntäminen on erityisen ongelmallista.

Litiumin kysyntä on lisääntynyt räjähdysmäisesti matkapuhelinten, kannettavien tietokoneiden ja muiden litiumioniparistoilla toimivien sähkölaitteiden lisääntymisen myötä. Vuonna 2008 ilmestyneen USGS:n raportin mukaan litiumin käyttö matkapuhelinakuissa oli vuonna 1996 noin 1,8 tonnia, ja vuonna 2005 jo 170 tonnia.

Samoin kuin öljyn kohdalla, Yhdysvallat muuttui litiumin tuottajasta merkittäväksi maahantuojaksi, jonka litiumtarpeesta yli puolet on saatava ulkomaisista lähteistä. USGS:n tuoreen litiumia koskevan markkinakatsauksen mukaan Chile on maailman johtava litiumin tuottaja ja Yhdysvaltojen tärkein litiumin lähde.

Chilen pohjoisella naapurilla Bolivialla on myös valtavat litiumvarannot, mutta tuotantoa ei ole vielä kehitetty. Ulkomaiset kaivosyhtiöt ovat suhtautuneet varauksella presidentti Evo Moralesiin, joka on kansallistanut monia teollisuudenhaaroja ja tehnyt selväksi aikomuksensa pitää luonnonvarat valtion hallinnassa, vaikka hän haluaakin kehittää maan litiumteollisuutta.

Vaikka litiumin kysynnän arvellaan tulevaisuudessa yhä lisääntyvän voimakkaasti, USGS:n raportin mukaan markkinat heikkenivät taloustaantuman johdosta. "Tärkeimpien litiumin tuottajien myyntiluvut laskivat 15–42 prosenttia vuoden 2009 puoliväliin mennessä," todetaan raportissa. "Litiumin kulutus loppukäyttäjien markkinoilla, paristoissa, keramiikassa, lasissa ja farmasiatuotteissa on vähentynyt. Johtava litiumin tuottaja Chilessä ilmoitti laskevansa vuonna 2010 litiumin hintoja 20 prosentilla."

Vaikka autoteollisuus tutkiikin edelleen litiumin käyttömahdollisuuksia energian varastoimisessa, nykyisissä hybridiautoissa käytetään edelleen nikkelimetallihydridiakkuja. Useimmat tarkkailijat uskovat, että liikenteessä tullaan siirtymään kevyempiin, pienempiin ja tehokkaampiin litiumakkuihin, mutta myös epäileviä kannanottoja on kuultu. Entinen Hondan insinööri ja hybridiautojen asiantuntija John German sanoi viime vuonna HybridCars.com-verkkosivuston haastattelussa, että hän ei usko litiumioniakkujen vielä riittävän vastaamaan sähköautojen asettamaan haasteeseen.

Germanin mielestä litium soveltuu tällä hetkellä käytössä oleviin hybridiajoneuvoihin. Entinen Bell Labs -yrityksen johtaja ja litiumioniakkujen asiantuntija Don Murphy ilmaisi samantyyppisiä näkemyksiä Piilaaksossa aiemmin tänä vuonna pitämässään puheessa. Hän sanoi uskovansa litiumakkuteollisuuden kehittyvän vähitellen, mutta arvelee kehityksen olevan hidasta.

Keskustelulla litiumakuista ja autoista voi olla kuitenkin hyvin vähän vaikutuksta afganistanilaisten elämään.

Klare, joka toimii professorina Yhdysvalloissa Hampshire Collegen rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden tutkimuslaitoksessa, on ennustanut, että mineraalien synnyttämä vauraus "ei toisi tullessaan juuri mitään hyvää tavallisille afganistanilaisille, vaan muuttaisi asioita pikemminkin huonompaan suuntaan." Olosuhteet maassa ovat sellaiset, että se voi helposti joutua "resurssikirouksena" tunnetun ilmiön uhriksi.

"Kun köyhään maahan äkkiä ilmaantuu uusi vaurauden lähde, eri ryhmittymät taistelevat sen hallinnasta saadakseen hyödyn itselleen, ja he käyttävät apunaan armeijaa ja poliiseja, mikä taas johtaa jatkuvaan korruptioon ja väkivaltaan", toteaa Klare.

Niin tapahtui Nigeriassa, kun sieltä löytyi öljyä, ja Kongon demokraattisessa tasavallassa, jossa on suuret mineraalivarannot. "Kongossa ei ole nähty muuta kuin suurta murhetta sen jälkeen, kun maan luonnonrikkaudet löydettiin", sanoo Klare.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...