Kullan hinta

Hohdokkaasta metallista maksetaan nyt kovempaa hintaa kuin koskaan. Lue artikkeli ja katso kuvagalleria.

maanantai 9. marraskuuta 2009 teksti Brook Larmer

Juan Apaza on inkaesi-isiensä tavoin kullan lumoissa. 44-vuotias kaivostyöläinen laskeutuu Perun Andeilla jäiseen tunneliin 5 100 metrin korkeudessa ja tunkee suuhunsa kokalehtimällin nälkää ja väsymystä torjumaan. Apaza ahertaa joka kuukausi 30 päivää palkatta jäätikön alle louhitussa syvässä kaivoksessa maailman korkeimmalla sijaitsevan kaupungin La Rinconadan yläpuolella.

30 päivän ajan hän uhmaa vaaroja – räjähteitä, myrkyllisiä kaasuja, romahtavia tunneleita – jotka ovat tappaneet monia hänen työtovereistaan, ja kaivaa maailmalle sen janoamaa kultaa. Apaza raataa koko tämän ajan palkatta, jotta selviää 31. päivään, jolloin hän ja muut kaivostyöläiset saavat yhden työvuoron eli suunnilleen reilun neljän tunnin ajan kantaa luolasta itselleen niin paljon kiveä kuin kykenevät.

Andien ylärinteillä noudatetaan siis yhä vanhaa järjestelmää nimeltä cachorreo, jossa työmiehen palkkana on säkillinen kiveä. Se saattaa sisältää pienen omaisuuden verran kultaa, mutta yleensä sitä ei löydy nimeksikään.

Apaza odottaa yhä onnenpotkua. ”Ehkä jo tänään saan käsiini kunnon kimpaleen”, hän sanoo ja väläyttää hymyn, joka paljastaa yhden kultahampaan. Mahdollisuuksiensa parantamiseksi hän on jo suorittanut oman ”maksunsa maalle” eli asettanut pullollisen paikallista alkoholijuomaa, piscoa, kaivoksen suulle ja sujauttanut muutamia kokalehtiä kiven alle. Sukeltaessaan nyt tunneliin hän vielä mumisee ketšuankielistä rukousta jumalattarelle, joka hallitsee vuorta ja kaikkea sen kätköissä olevaa kultaa. ”Hän on prinsessa Ruususemme”, Apaza sanoo nyökäten kohti korkealla kaivoksen yläpuolella näkyvää kaarevamuotoista lumikenttää. ”Ilman hänen siunaustaan emme koskaan löytäisi hippustakaan kultaa. Emme ehkä edes selviäisi täältä hengissä ulos.”

Ei tämä Perun kolkka mikään El Dorado ole, mutta jääkautisen jään alla lepäävät kultajuonet ovat jo yli 500 vuoden ajan houkutelleet väkeä viiden kilometrin korkeuteen merenpinnasta. Ensimmäisten joukossa saapuivat inkat, jotka pitivät hohtonsa säilyttävää metallia ”auringon hikenä”; sitten vuorossa olivat espanjalaiset, jotka valloittivat Uutta maailmaa kullan- ja hopeanhimon ajamina. Vasta nyt, kullan hinnan käännyttyä nousukiitoon – se on noussut 235 prosenttia kahdeksan viime vuoden aikana – La Rinconadaan on muuttanut 30 000 ihmistä, ja yksinäisten kullanetsijöiden leiri on muuttunut maailman huipulla sijaitsevaksi kurjaksi hökkelikaupungiksi.

Epätoivo ja onnenhuuma ovat täyttäneet tämän myrkkyjätteisiin ja laittomuuksiin hukkuvan ei-kenenkään-maan äkkirikastumisesta haikailevilla haaveilijoilla ja keinottelijoilla, jotka eivät piittaa ympäristön – ja itsensä – tuhoutumisesta siinä sivussa. Paikka voi kuulostaa lähes keskiaikaiselta, mutta La Rinconada on nimenomaan nykyajan ilmiön eli 2000-luvun kultakuumeen luomus.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...