Taistelu salametsästystä vastaan

Työ ei lopu koskaan. Joista tai lammikoista kalastavia ihmisiä rangaistaan verkkojen takavarikoinnilla ja sakoilla. Puiston alueella laiduntavat naudat ja vuohet on hätisteltävä omille laitumilleen kyliin. Useammin vartijat tosin soitetaan häätämään kyliin ja pelloille tulleita villieläimiä takaisin Kazirangaan.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Työ ei lopu koskaan. Joista tai lammikoista kalastavia ihmisiä rangaistaan verkkojen takavarikoinnilla ja sakoilla. Puiston alueella laiduntavat naudat ja vuohet on hätisteltävä omille laitumilleen kyliin. Useammin vartijat tosin soitetaan häätämään kyliin ja pelloille tulleita villieläimiä takaisin Kazirangaan.

Tuo kaikki on rutiininomaista työtä verrattuna aseistettujen sarvikuononmetsästäjien hoitamiseen. Eläimen sarvet – keratiinikasaumat, jotka ovat samaa ainetta kuin sorkat ja kynnet – ovat arvossaan tikarinkahvoissa Lähi-idässä ja sitäkin enemmän väitettyjen lääkinnällisten ominaisuuksiensa vuoksi koko Aasiassa. Kun yhdestä sarvesta voi saada pimeillä markkinoilla yli 20 000 euroa, kauppatavara on tappavaa.

Vuosina 1985–2005 salametsästäjät ampuivat 447 Kazirangan sarvikuonoa ja useita vartijoita; vartijat tappoivat 90 salametsästäjää ja pidättivät 663. Vuosittain salakaadettujen sarvikuonojen määrä putosi alle yhdeksään vuonna 1998 mutta nousi kahdeksaantoista vuonna 2007. Kun tulin puistoon vuoden 2008 viidennellä viikolla, niitä oli kaadettu viisi lisää. Yksi niistä oli vasta poikanen, joka oli tapettu pienen sarvennysänsä vuoksi. Emon sarvi oli hakattu irti elävältä, ja eläin kuoli vasta kaksi päivää myöhemmin.

Pidätysten sarja hillitsi salametsästysintoa, mutta aiempien kokemusten perusteella alueelle on odotettavissa uusia roistoja ennemmin tai myöhemmin. Puistolla on kuitenkin toinen ongelma, jota kukaan ei pysty hallitsemaan.

Kazirangan näyttävän eläimistön selviytyminen on alisteinen paljon puistoa suuremmalle maisemalle. Kun maa rankkojen tulvien aikana katoaa Brahmaputran ruskeiden vesien alle, eläimet pakenevat alueelta. Näin on aina ollutkin, mutta nykyisin alueelta poistuvat eläimet törmäävät paisuvaan ihmistulvaan.

Aivan Kazirangan eteläreunalla voi vielä hukkua suurheiniin, mutta heti puiston ulkopuolella odottaa lapsia, koiria, kanoja, lypsyvuohia ja kilometrien mittaisia riisipeltoja. Hieman edempänä saattaa päätyä vajalle, jonka luona ponneton lehmä kärsii tiikerin aiheuttamista niskahaavoista. Siellä Nijara Nath kertoo, kuinka hän löysi kissapedon yöllä talon viereisestä karja-aitauksesta.

Kun sadot alkavat kypsyä, Nijaran mies Indeswar viettää yökausia heidän peltonsa reunalla yrittäen pitää loitolla erilaisia kasvinsyöjiä hentosorkkaisista kauriista sarvikuonoihin, joiden joka askel painaa mutaan reiän.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...