Tsunamit ovat muuttaneet historian kulkua

Tsunameja esiintyy liki joka vuosi jossain päin maailmaa, ja jättimäisten hyökyaaltojen uskotaan muuttaneen historiaa. Jotkut arkeologit ovat arvioineet tsunamin iskeneen Kreetan pohjoisrannalle reilut 3 500 vuotta sitten. Heidän mukaansa katastrofi ajoi minolaisen kulttuurin syöksykierteeseen. Vuonna 1755 maanjäristys ja tsunami tappoivat kymmeniä tuhansia ihmisiä Lissabonissa, ja tuo tragedia jätti pysyvät jäljet länsimaiseen ajatteluun nitistämällä vallalla olleen yltiöoptimistisen ajattelutavan.

torstai 16. helmikuuta 2012

Tsunameja esiintyy liki joka vuosi jossain päin maailmaa, ja jättimäisten hyökyaaltojen uskotaan muuttaneen historiaa. Jotkut arkeologit ovat arvioineet tsunamin iskeneen Kreetan pohjoisrannalle reilut 3 500 vuotta sitten. Heidän mukaansa katastrofi ajoi minolaisen kulttuurin syöksykierteeseen. Vuonna 1755 maanjäristys ja tsunami tappoivat kymmeniä tuhansia ihmisiä Lissabonissa, ja tuo tragedia jätti pysyvät jäljet länsimaiseen ajatteluun nitistämällä vallalla olleen yltiöoptimistisen ajattelutavan.

400-luvulla eaa. kreikkalainen historioitsija Thukydides kirjasi ensimmäisenä ylös maanjäristysten ja tsunamien välisen yhteyden. Hän oli huomannut, että ensimmäinen merkki tsunamista on usein sataman vesien äkillinen katoaminen, kun meri vetäytyy pois rannikolta. ”En ymmärrä, miten sellaista voisi tapahtua ilman maanjäristystä”, hän kirjoitti. Itse asiassa niin voi käydä.

Minolaisia hukuttanut tsunami sai alkunsa Egeanmeressä 110 kilometriä Kreetasta pohjoiseen sijaitsevan Thiran tulivuorisaaren rajusta purkauksesta. Myös maanvyörymät voivat aiheuttaa paikallisia tsunameja, jollainen hyökyi yli 500 metriä ylös rinnettä Alaskan Lituya Bayssa vuonna 1958. Tarvitaan siis vain iso kivimassa, joka liikkuu äkillisesti isossa vesimassassa – jonka ei tarvitse olla meri.

Energiaa vapautui 8 000 Hiroshiman ydinpommin verran

Valtaosa tsunameista syntyy kuitenkin merenpohjan maanjäristyksissä niin kutsutuilla subduktio- eli alityöntövyöhykkeillä. Niistä valtaosa sijaitsee Tyynenmeren ja Intian valtameren pohjilla. Noilla rajavyöhykkeillä kaksi litosfäärilaattaa on törmäyskurssilla, ja tiheää merellistä kuorta kannattava laatta työntyy kelluvamman mantereisen laatan alle synnyttäen syvän hautavajoaman.

Yleensä tämä prosessi etenee tasaisesti muutaman senttimetrin vuosivauhdilla, mutta joskus laatat jäävät jumiin. Alle työntyvän merellisen laatan huippu saattaa esimerkiksi tarttua kiinni mantereisen laatan pohjaan. Muutaman sadan vuoden kuluttua jännite on kasvanut niin suureksi, että se ylittää kitkan voiman ja laatat nytkähtävät toistensa ohitse. Viime maaliskuun järistys alkoi Japanin edustalla noin 30 kilometriä merenpohjan alla, mistä se levisi kaltevaa siirroslinjaa pitkin merenpohjassa olevaan Japanin hautaan. Järistyksessä vapautui energiaa 8 000 Hiroshiman ydinpommin verran.

Tavalliset meriaallot ovat vain tuulen synnyttämiä ryppyjä meren pinnassa, mutta tsunami liikuttaa koko vesimassaa pohjasta pintaan asti. Alkuperäinen häiriö levittyy siirroslinjasta kahteen vastakkaiseen suuntaan pitkinä aaltorintamina, joiden välinen etäisyys voi olla useita satoja kilometrejä. Avomeren syvissä vesissä niitä tuskin huomaa. Ne kohoavat vaarallisiin korkeuksiin vasta matalassa vedessä kasautuessaan rannikkoa vasten, mutta suihkukoneen vauhdilla eteenpäin vyöryvät aallot voivat olla vaarallisia vielä sittenkin, kun ne ovat kulkeneet koko valtameren poikki.

Japania viime maaliskuussa tuhonnut tsunami pyyhkäisi miehen mereen Kaliforniassa asti ja mursi Antarktiksen jäisistä reunoista isoja paloja yhteensä 175 neliökilometrin verran. Tsunami, joka vaati 41 minamisanrikulaisen hengen vuonna 1960, lähti liikkeelle suurimmasta milloinkaan mitatusta maanjäristyksestä, magnitudin 9,5 vavahduksesta Chilen edustalta.

Indonesian tsunami tappoi tapaninpäivänä 2004 ihmisiä joka puolella Intian valtamerta. Se alkoi Luoteis-Sumatran edustalta äkillisestä 1600 kilometrin repeämästä ja magnitudin 9,1 maanjäristyksestä Sundan megasiirroksessa, jossa osa Intian valtameren pohjasta työntyy Indonesian alle. Tuhot olivat pahimmat Indonesiassa, missä kuolleita kertyi lähes 170 000, näistä yli puolet pohjoissumatralaisen Acehin maakunnan pääkaupungissa Banda Acehissa. Noin 60 000 kuoli Sri Lankassa, Intiassa ja muissa valtameren rantavaltioissa aina Afrikkaa myöten.

Varoitusjärjestelmät voivat pelastaa henkiä

Monet maat tekivät tuon ennennäkemättömän katastrofin jälkeen yhteistyötä sen eteen, että tsunamivaroitusjärjestelmä saataisiin entistä laajempaan käyttöön. Järjestelmä koostuu merenpohjaan kiinnitetyistä laitteista, jotka mittaavat ohi kulkevan tsunamiaallon aiheuttamia paineenvaihteluita. Laite lähettää havainnostaan signaalin pintapoijuun, joka välittää tiedon eteenpäin satelliittiin, joka taas välittää tiedon varoituskeskuksiin eri puolille maailmaa.

Vuonna 2004 laitteita oli käytössä vasta kuusi, ja ne kaikki olivat Tyynenmeren pohjassa. Intian valtameressä ei ollut ainuttakaan, eikä monissa alueen maissa ollut myöskään kansallisia varoituskeskuksia, jotka olisivat voineet lähettää varoituksia seudun kyliin.

Näin ollen hyökyaalto teki pahaa tuhoa. Sumatralaisilla oli vain joitakin minuutteja aikaa juosta pakoon, mutta Intian rannoille aalto ennätti vasta kahden tunnin kuluttua, ja silti se tappoi noin 16 000 ihmistä sielläkin. ”Niin ei olisi tarvinnut käydä”, sanoo geofyysikko Paramesh Banerjee. ”Teknisesti olisi ollut varsin helppoa asentaa tsunamivaroitusjärjestelmä Intian valtamereen.”

Nyt maailman valtamerissä on toiminnassa 53 mittauspoijua. Niistä kuusi on Intian valtameressä, minne niitä on tarkoitus saada 27. Vuoden 2004 kauhutarina ei siis todennäköisesti pääse toistumaan. Sumatralla poijuista ei kuitenkaan olisi ollut apua. Repeävän siirroslinjan tuntumassa rannikolla asuvat ihmiset eivät voi odottaa varoituksia, vaan heidän on lähdettävä pakoon heti järistyksen sattuessa. Japanin varoitusjärjestelmään kuuluu paineenvaihteluantureiden lisäksi tuhat seismometriä sekä tietokoneohjelma, joka ennakoi tsunamin voimakkuuden maanjäristyksen keskuspaikan ja voimakkuuden perusteella.

Tuo Japanin ilmatieteen laitoksen järjestelmä ei kuitenkaan toiminut moitteettomasti viime maaliskuussa. Ratkaisevassa asemassa oleva ensimmäinen arvio, joka annettiin maan vielä järistessä, arvioi järistyksen magnitudiksi 7,9. Myöhemmät analyysit kuitenkin osoittivat järistyksen magnitudin olleen 9 – siis 12 kertaa suurempi. Tsunamiennuste varoitti aalloista, jotka voisivat nousta reiluun kolmeen metriin, kun todellisuudessa ne ylsivät Minamisanrikussa 15,5 metrin korkeuteen ja joissakin paikoissa jopa ylemmäs.

Ihmisten reagoinnissakin oli toivomisen varaa. ”Veikkaan, että moni joka asui vuoden 1960 tsunamin ylimmän korkeuden yläpuolella ei viitsinyt lähteä pakoon”, sanoo Jin Sato. ”Moni heistä kuoli.”

Tsunami yllätti tutkijat

Seismologit olivat järkyttyneitä maanjäristyksen ja tsunamin kokoluokasta. Indonesian maanjäristys oli repinyt auki 1 600 kilometriä siirroslinjaa, Tohokun järistys vain 450 kilometriä, ja silti jälkimmäinen oli magnitudin 9 järistys. Valtaosa geologeista ei uskonut Japanin haudan edes kykenevän moiseen, vaikka se olisi revennyt pidemmältäkin matkalta. Haudan alueen merellinen kuori on vanhaa, kylmää ja tiheää, joten tutkijat olivat arvelleet sen uppoavan Japanin alle niin auliisti ja vähällä kitkalla, ettei mitään isoa jytkyä voisi syntyä.

Merkkejä ison järistyksen mahdollisuudesta oli kuitenkin olemassa. Reilut kymmenen vuotta sitten Tohokun yliopiston tutkijat olivat kaivautuneet Sendaissa rannikkokaupunkia ympäröivään mustaan mutaan ja löytäneet sieltä kolme eri hiekkakerrostumaa, jotka ulottuivat 4,5 kilometriä sisämaahan. Hiekkakerroksissa olevat runsaat meriplanktonesiintymät osoittivat kerrosten syntyneen valtavien tsunamien seurauksena 800–1 100 vuoden välein 3 000 edellisen vuoden kuluessa.

Tutkimus julkaistiin vuonna 2001. Teksti päättyi varoitukseen: Koska viimeisin tsunami oli iskenyt Sendaihin yli 1 100 vuotta aiemmin, oli seuraava suurella todennäköisyydellä luvassa pian. Japanilaispoliitikkojen silmissä ennuste vaikutti kuitenkin turhan epävarmalta. Kun tsunami sitten viime maaliskuussa iski, se levitti jälleen uuden hiekkakerroksen ainakin neljän kilometrin päähän rannikosta.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...