Voiman antaja

Tiibetin ylängön jäätiköt ruokkivat Aasian suuria jokia, kahden miljardin ihmisen elämän lähteitä. Jää ja lumi ovat kuitenkin hupenemassa.

maanantai 26. huhtikuuta 2010 teksti Brook Larmer

Jumalat ovat suuttuneet meille.

Se on ainoa selitys, jonka tiibetiläinen viljelijä Jia Son keksii katastrofille, joka riehuu hänen kotikylänsä yläpuolella vuoristoisessa Yunnanin maakunnassa Etelä-Kiinassa. ”Me olemme järkyttäneet luonnon tasapainoa”, harmittelee harras 52-vuotias buddhalaismies. ”Jumalat ovat päättäneet rangaista meitä.”

Jia Son on patikoinut lämpimänä kesäpäivänä yli kaksi kilometriä ylös rotkoa, jonka Mingyongin jäätikkö on uurtanut 6 740 metriä korkeaan pyhään Kawagebovuoreen. Jäästä ei näy merkkiäkään, pelkästään yksi silttisten sulavesien voimalla kuohuva joki. Jo yli vuosisadan ajan, siitä lähtien kun sen reuna hipoi Mingyongin kylää, jäätikkö on vetäytynyt kuin pesäänsä kuolemaan kiertyvä käärme. Viime vuosikymmenen aikana kutistuminen on kiihtynyt niin, että jäätikkö vetäytyy yli jalkapallokentän kokoisen alueen verran joka vuosi – ikivanhalle jäämassalle selvästi epätyypillisen nopeasti.

”Kaikki tämä oli jäätä kymmenen vuotta sitten”, sanoo Jia Son kompastellessaan soraisella pensaikkomaalla. Hän näyttää jakkipolkua, joka on kulunut rinteeseen noin 60 metriä laakson pohjasta ylöspäin. ”Välillä jäätikkö peitti tuon polun ja meidän oli paimennettava eläimemme jään yli, jotta saimme ne ylemmille niityille.”

Joen mutkan takana saamme lopultakin näkyviimme jäätikön etureunan: se on mustanpuhuva, täynnä jauhautunutta kiveä ja hiekkaa. Tästä jäätiköstä saatava vesi, joka oli joskus niin puhdasta että sitä pidettiin rituaaleissa itsensä Buddhan symbolina, on nyt niin täynnä sedimenttejä, etteivät kyläläiset voi juoda sitä. Jäätikön aikoinaan siloinen pinta on yli kilometrin matkalta rosoinen ja reikäinen kuin spitaalisen iho. Halkeamissa välkkyy sinivihreää jäätä, mutta halkeamat itsessään kielivät hankaluuksista. ”Peto on sairas ja nääntymässä hengiltä”, sanoo Jia Son. ”Jos pyhä jäätikkömme ei pysy hengissä, miten meidän sitten käy?”

Sama kysymys kaikuu kautta maailman, mutta kaikkein kiivaimmin siihen etsitään vastausta laajalla Aasian alueella, joka saa vetensä ”maailman katolta”. Tämä geologinen jättiläinen – maapallon korkeimpien vuorten ympäröimä suurin ja korkeimmalla sijaitseva ylänkö – kattaa Länsi-Eurooppaa suuremman alueen yli kolmen kilometrin keskikorkeudessa. Tiibetin ylängöllä on jo pelkästään Kiinan puoleisella alueella lähes 37 000 jäätikköä, ja ylänkö ympäröivine vuorineen sisältääkin enemmän jäätä kuin mikään muu maapallon seutu napa-alueita lukuun ottamatta.

Alueen jäät ovat Aasian suurimpien ja legendaarisimpien jokien, esimerkiksi Jangtsen, Keltaisenjoen, Mekongin ja Gangesin, vesilähteitä. Nuo joet ovat aikojen saatossa ravinneet eri kulttuureja, antaneet innoitusta uskontoihin ja pitäneet yllä ekosysteemejä. Nyt ne ovat joidenkin Aasian tiheimmin asuttujen alueiden elämänlankoja Pakistanin kuivilta aroilta lähes 5 000 kilometrin päässä sijaitseviin Pohjois-Kiinan janoisiin metropoleihin. Kaiken kaikkiaan noin kaksi miljardia ihmistä yli kymmenessä maassa eli lähes kolmannes maailman väestöstä on riippuvaisia ylänköalueen lumen ja jään ruokkimista joista.

Maailman katolla muhii kuitenkin kriisi, sillä kaikesta mahtavuudestaan huolimatta tuo geologinen aava on, ihme kyllä, alttiimpi ilmastonmuutokselle kuin oikeastaan mikään muu maapallon kolkka. Tiibetin ylängön lämpötila on kohonnut kaksi kertaa niin nopeasti kuin koko maapallon keskilämpötila, joka on noussut keskimäärin 0,74 astetta sadan viime vuoden aikana, ja paikoin nousu on ollut vieläkin kiivaampaa. Tällainen lämpenemistahti, jollaista ei ole koettu ainakaan kahteen vuosituhanteen, ei anna armoa Tiibetin ylängön jäätiköille, joiden harvinainen sijainti korkealla merenpinnasta mutta matalilla leveysasteilla tekee ne erityisen herkiksi ilmaston vaihteluille.

Geologi Lonnie Thompsonin mukaan Tiibetin ylängön jäätiköt ovat tuhansien vuosien ajan kasvattaneet ”Aasian makean veden pankkitiliä”, jonka uudet jää- ja lumikerrokset (talletukset) ovat menneinä aikoina korvanneet vuotuiset valumat (nostot). Sulavien jäätiköiden rooli on merkittävimmillään ennen sadekautta ja heti sen jälkeen, jolloin sulavedet muodostavat suuremman osan jokien valumasta aina Jangtsesta (joka kastelee yli puolet Kiinan riisiviljelmistä) Gangesiin ja Indukseen (jotka pitävät yllä Intian ja Pakistanin keskeisiä maatalousalueita).

Viimeksi kuluneen puolen vuosisadan aikana tili on kuitenkin ylitetty, eikä paluuta plussalle ehkä ole luvassa. Kiinalaistutkijoiden jatkuvassa seurannassa olevista 680:stä Tiibetin ylängön jäätiköstä 95 prosenttia menettää jäätä nopeammin kuin sitä ehtii muodostua. Suurinta hävikki on ylängön etelä- ja itäreunoilla. ”Nämä jäätiköt eivät vain vetäydy, vaan ne myös menettävät paksuuttaan”, Thompson sanoo. Ylängön tämän osan jääpeite on kutistunut yli 6 prosenttia 1970-luvun jälkeen, ja tilanne on vielä pahempi Tadžikistanissa ja Pohjois-Intiassa, missä hupenemat ovat olleet 35 ja 20 prosenttia viiden viime vuosikymmenen aikana.

Vaikka tutkijat kiistelevätkin jäätiköiden vetäytymisen syistä ja nopeuksista, useimmat eivät kuitenkaan kiistä itse ilmiötä, ja valtaosa uskoo pahimman olevan vielä edessä. Mitä suurempia tummia pintoja sulaminen tuo esiin, sitä suuremmalla alalla auringonvaloa imeytyy enemmän kuin heijastuu, jolloin lämpötila kohoaa entistäkin nopeammin. (Joidenkin ilmastotutkijoiden mielestä tämä lämmittävä kierre saattaa voimistaa Aasian monsuunia, mikä johtaisi voimakkaampiin myrskyihin ja tulviin Bangladeshin ja Myanmarin kaltaisilla alueilla.) Jos nykymeno jatkuu, kiinalaistutkijat uskovat, että 40 prosenttia ylängön jäätiköistä voi kadota vuoteen 2050 mennessä. ”Mittava jäätiköiden kutistuminen on väistämätöntä, ja se johtaa ekokatastrofiin”, sanoo glasiologi Yao Tandong.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...