Maailman vaikein huippu?

Mille vuorelle on vaikeinta kiivetä? K2, Cerro Torre ja Mount McKinley ovat hyviä ehdokkaita, mutta vastaus lienee Baintha Brakk eli The Ogre (Ihmissyöjä).

keskiviikko 8. toukokuuta 2013 teksti Hans Henrik Fafner

Vuoren valloittamisen vaikeuden määrittämisessä pitää ottaa huomioon monta tekijää. Listaykkösestä onkin kiistelty pitkään kiipeilijöiden piirissä.

Maailman toiseksi korkein vuori K2, joka sijaitsee Pakistanin ja Kiinan rajalla, on vaikeiden sääolosuhteiden ja kuolleiden kiipeilijöiden lukumäärän vuoksi vahva ehdokas vaarallisimmaksi vuoreksi.

Toisaalta myös Annapurnan rinteillä on alituinen lumivyöryvaara.

Ja vain 3 128 metriä korkean Argentiinan ja Chilen rajalla sijaitsevan Cerro Torren huippu taas on melkein pystysuora, jäinen ja vaarallinen.

Alaskassa kohoava Denali, joka tunnetaan paremmin nimellä Mount McKinley, on tosin varsin helposti saavutettavissa, mutta olosuhteet ovat pohjoisen sijainnin vuoksi vaativat.

Baintha Brakk

Baintha Brakk kuuluu eittämättä vaarallisimpien ja vaikeimmin saavutettavien huippujen joukkoon. Kiipeilypiireissä vuorta kutsutaan nimellä The Ogre – Ihmissyöjä. Yksi vaikeustekijä ovat vuoren erittäin jyrkät muodot: esimerkiksi etelärinteellä korkeusero on vajaan kahden kilometrin matkalla huimat 3 000 metriä.

Tiettävästi tälle 7 285 metriä korkealle vuorelle on onnistuttu kiipeämään vain kahdesti.

Ensimmäisen kerran Baintha Brakkille pääsi brittiretkikunta vuonna 1974. Silloin kaksi kiipeilijää, Dough Scott ja Chris Bonington, saavuttivat huipun selvitettyään ensin sata metriä korkean pystysuoran graniittiseinämän.

Miehet pääsivät huipulle heinäkuun 13. päivän iltana. Kun he seuraavana aamuna aloittivat laskeutumisen, Scott joutui vaikeuksiin ja törmäsi vuorenseinämään murtaen molemmat nilkkansa. Loppumatkan hän tuli alas verta vuotavin polvin.

Kun Scott ja Bonington kohtasivat alempana rinteellä kaksi muuta retkikunnan jäsentä, toinen heistä putosi ja mursi toisen käsivartensa sekä useita kylkiluita.

Kun miehet vihdoin lumimyrskyn viivyttäminä saapuivat perusleiriin, leiri oli tyhjä. Kaikki muut olivat luulleet, että Ihmissyöjä oli jälleen vaatinut neljän miehen hengen. Nelikon piti siis vielä päästä omin avuin eteenpäin muutaman päivän ajan, ennen kuin he vihdoin saapuivat paikkaan, josta heidät voitiin noutaa helikopterilla.

Seuraavan kerran huippu saavutettiin vasta vuonna 2011.

Baintha Brakk itsessään on siis erittäin vaativa kiipeilykohde. Vaarallisuutta lisäävät vielä karhut, jotka ovat usein syöneet retkikuntien ruokavarastoja. Lisäksi vuori sijaitsee poliittisesti jännitteisellä alueella, josta Intia ja Pakistan kiistelevät.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...