Atlantilla kelluu jätesaari

Miljardit muovinkappaleet ovat kasaantuneet Atlantille jättimäiseksi saareksi. Tutkijoiden mukaan ilmiö muistuttaa Tyynenmeren jätepyörrettä.

torstai 11. maaliskuuta 2010 teksti Richard A. Lovett, National Geographic News

”Monet ovat kuulleet Tyynellämerelle kerääntyneestä jätesumasta”, sanoo Kara Lavender Law, joka työskentelee valtameritutkijana Woods Holen Sea Education Associationissa (SEA) Yhdysvalloissa. ”Mutta asiaan ei ole kiinnitetty huomiota Atlantilla.”

Jätekeräymä, josta vasta hiljattain kerrottiin julkisuudessa, sijaitsee useiden satojen kilometrien päässä Pohjois-Amerikan rannikosta. Sen laajuus itä-länsisuunnassa on tuntematon mutta se ulottuu 22:nnelta pohjoiselta leveysasteelta 38:nnelle, mikä vastaa matkaa Kööpenhaminasta Madridiin.

Samoin kuin Tyynellämerellä myös Atlantilla muovijäte voi ajelehtia merivirtojen mukana vuosikausia ja vaarantaa kalojen, merilintujen ja muiden muovia epähuomiossa syövien merieliöiden terveyden.

Kevyttä jätettä

Law on selvittänyt Atlantin jäteongelman laajuutta organisaationsa opetusohjelman opiskelijoiden 22 vuoden aikana keräämistä tiedoista. Ohjelman aikana yli 7 000 opiskelijaa on osallistunut merelle suuntautuneille tutkimusmatkoille, joiden aikana veteen on heitetty tuhansia pienisilmäisiä planktonverkkoja ja laskettu niihin takertuneiden kasvien ja eläinten lisäksi niistä löytyneet muovinkappaleet.

Suurin osa muovijätteestä on niin pieninä kappaleina, että ne painavat alle kymmenesosan paperiliittimen painosta, kertoi Law 23. helmikuuta 2010 valtamerentutkijoiden kokouksessa Portlandissa.

Joillakin alueilla opiskelijat löysivät neliökilometriltä yli 200 000 muovinkappaletta. Suurin osa riekaleista on peräisin kulutustavaroista ja ne ovat lentäneet mereen tuulen mukana kaatopaikoilta tai ympäristöön heitetyistä roskista.

Kun vastaavia tutkimuksia tehtiin Tyynenmeren jätepyörteessä, neliökilometrillä saattoi olla jopa 750 000 muovinkappaletta, huomautti merikemian asiantuntija Giora Proskurowski, joka myös työskentelee Sea Education Associationissa.

Tämäkin on kuitenkin vain osa totuudesta, hän sanoi, sillä aallot saattavat painaa jätettä jopa 20 metrin syvyyteen pinnan alle.

Muovi ei kuitenkaan ole kerroksena merenpinnalla, sanoi Proskurowski. Hän itse on nähnyt muovia kellumassa Tyynessämeressä vain kerran, kun meri oli peilityyni.

”Kun katsoin alas laivan kannelta, näin sadoittain pieniä muovinkappaleita”, hän sanoi. ”Kun taas alkoi tuulla, ne hävisivät näkyvistä.”

Jäte ajelehtii Havaijille

Nikolai Maximenko Havaijin yliopistosta on kartoittanut jätettä Atlantilla ja Tyynellämerellä kuljettavia merivirtoja kelluvilla satelliittipoijuilla.

Tyynenmeren suureen jätepyörteeseen lasketut poijut osoittivat, että virtaukset muuttavat joskus suuntaa niin, että osa kelluvasta materiaalista pääsee irtoamaan pyörteestä. Kun näin tapahtuu, ”se ei koskaan ajelehdi Kalifornian rannikolle vaan aina Havaijille”, sanoi Maximenko. Se jäte, joka ei päädy Havaijille, palaa vähitellen takaisin Tyynenmeren jätepyörteeseen.

Atlantilla hiljattain havaitussa jätekeräymässä on vastaava ilmiö. Virtausten suunnan muuttuessa jätettä voi ajautua kauas siitä. Muovin löytyminen molemmilta meriltä niin kaukana rannikoista on havahduttava tieto, sanoi Maximenko, sillä ”se pakottaa meidät ottamaan konkreettisesti kantaa ihmisen ympäristövaikutuksiin”.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...