Borneon yhdestoista hetki

Borneon majesteettiset metsät haihtuvat savuna ilmaan. Saaren ainutlaatuisella luonnolla on kuitenkin vielä toivoa, jos palmuöljyn tuotanto saadaan aisoihin.

torstai 19. marraskuuta 2009 teksti Mel White

Päivä käynnistyy jo ennen auringonnousua gibbonien mielettömällä mölinällä, sademetsän herätyskellolla. Rakastajat ja kilpakosijat vokottelevat ja varoittelevat hätäisen kuuloisilla huudoilla, joiden merkityksiä minä maan pinnalla elävä sukulainen voin vain arvailla.

Puronvarsipolku johtaa leiristä metsään ohi mahtavien puiden, joiden alimmatkin oksat heiluvat vasta 30 metrin korkeudessa. Kun auringonvalo alkaa tunkeutua tiheän lehvästön läpi, toinen kädellinen, jaavanmakaki, kävelee virran varrella kala- tai sammakkoaamiaisen toivossa. Toteutui tuo toive tai ei, makakin naama pysyy yhtä happaman näköisenä. Heti kun makaki on kadonnut ylävirran suuntaan, pari lyhythäntämungoa suuntaa penkalle ilmeisesti enemmän huvittelu- kuin syöntimielessä.

Aukiolla pari sulttaanisarvinokkaa lentää hedelmiä kantavalle puulle siivet äänekkäästi suihkien ja käy syömään. Mustanpuhuvilla, lähes kalkkunan kokoisilla linnuilla on nokissaan valtavat keltapunaiset kyömyt, jotka kimaltelevat auringossa kuin lakattuina. Linnut ovat metsän ehdottomasti näyttävimpiä ilmestyksiä, kunnes vyötärön korkeudella lepattelee ohi kämmenen kokoinen samettisen musta hahmo, jossa näkyy myös punertavia ja sähköisen vihreitä sävyjä. Linnunsiipiperhosiin kuuluva Trogonoptera brookiana on siipiväliltään lähes 18-senttimetrinen ja siten yksi maailman suurimmista perhoslajeista. Jos sulttaanisarvinokka tai tuo perhonenkaan ei vielä salpaa henkeä, on syytä tarkistuttaa elintoimintonsa.

Myöhemmin matkustan pikkuveneellä leveää Kinabatanganjokea ja ylös sen kapeampaa sivuhaaraa. Joukko nenäapinoita kiipeilee ylläni korkeiden puiden oksistossa, missä ne myös viettävät yönsä. Möhömahainen uros, jonka ylisuuri nenä roikkuu kuin kypsä hedelmä, on jopa hellyttävän ruma. Useimmat sen vahtimista terävänenäisistä naaraista keinuttavat rinnoillaan poikasia. Töyhtölangurit tarkkailevat tilannetta ylhäältä ja partasika seisoo metsän reunassa menoamme seuraten. Kun vene lipuu joen ylle kaartuvan oksan alle, veteen pudottautuu kaksimetrinen vesivaraani.

Aasiannorsu astuu jokeen ja ui veneen edessä puhkuen ja puhaltaen valaan lailla. Kun se kapuaa mustana ja kiiltävänä vastarannalle, näyttää kuin vedestä kohoaisi kokonainen saari. Huomaan minne se on menossa: joen rannassa noin 30 norsun lauma – pitkähampainen norsusonni, monta täysikasvuista naarasta ja paljon poikasia – mutustaa köynnössyheröitä lähes yhtä liikkumattomina kuin patsaat.

Tätä on myyttinen ja mielikuvituksellinen Borneo, joka on aivan yhtä ihmeellinen kuin miltä se kuulostaakin. Jos kuitenkin haluaa nähdä todellisen Borneon, 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Borneon, olisi hyvä olla Kinabatanganin ylle kaartuvassa puussa istuva harjakotka. Silloin voisi kohota korkealle joen ylle ja nähdä miten nopeasti hallitsemattomat metsät vaihtuvat huolella hoidetuiksi öljypalmuriveiksi, joita riittää kilometrikaupalla kaikkiin ilmansuuntiin. Palmuviljelmä on vehreä ja vihreä, ja puiden kaarevat oksat suovat sille eksoottista kauneutta, mutta Borneon luonnon verrattomalle monimuotoisuudelle se merkitsee väistämätöntä kuolemaa.

Etelä-Kiinan meren ja Jaavanmeren väliin sijoittuvan, päiväntasaajan halkoman Borneon luonnonvaroja on ihmiskunnan historian ajan hyödynnetty ja monien mielestä riistettykin, ja asialla on ollut väkeä eri puolilta maailmaa. Kiinalaiskauppiaat tulivat sinne etsimään sarvikuononsarvia, tuoksuvaa gaharu-puuta ja linnunpesiä keittoja varten. Sitten joukkoon liittyi portugalilaisia ja islaminuskoisia kauppiaita, jotka hamusivat pippuria ja kultaa vientiin. Britannia ja Hollanti hallitsivat saarta 1800- ja 1900-lukujen siirtomaakaudella, jolloin metsurit alkoivat hakata saarta peittäviä trooppisia kovapuumetsiä. Borneon nykyinen poliittinen jako – eteläiset kolme neljännestä kuuluvat Indonesialle, loput enimmäkseen Malesialle lukuun ottamatta paria kaistaletta, jotka muodostavat Brunein pienen sulttaanikunnan – heijastelee Hollannin ja Britannian siirtomaavaltaa, joka päättyi toisen maailmansodan jälkeen alueiden itsenäistymisiin.

Viime vuosikymmeninä eurooppalaiset, yhdysvaltalaiset ja australialaiset yhtiöt ovat poranneet innolla runsaita öljy- ja kaasuvaroja ja nostaneet kivihiiltä avolouhoksista. Monia kartanoita Amsterdamista Melbourneen ja Singaporesta Houstoniin rakennettiin Borneosta otetuilla rikkauksilla. Samasta lähteestä nousseita kartanoita seisoo myös Jakartassa ja Kuala Lumpurissa, koska Indonesia ja Malesia, tai ainakin niiden poliittinen ja taloudellinen eliitti, ovat riistäneet saarta innokkaimmin.

Toisenlainen rikkaus on houkutellut saarelle muita ihmisiä: esimerkiksi kuuluisa luonnontutkija Alfred Russel Wallace kehitteli täällä 1850-luvun puolivälissä teorioita, jotka osoittautuivat merkittäviksi evoluution ja biomaantieteen nykykäsityksille. Hän keräsi Borneosta toista tuhatta tieteelle uutta lajia, esimerkiksi juuri Trogonoptera brookianan. Löytöjä on tehty paljon sen jälkeenkin, ja Borneon sademetsät ovat niiden seurauksena osoittautuneet yhdeksi koko maailman biologisesti monimuotoisimmista paikoista.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...