Karen Gunn: Kukaan ei omista merta

Vesi, jota dinosaurukset joivat, oli samaa kuin se vesi, jota sataa nykyisinkin maahan ja jota löytyy runsaasti kehostamme.

torstai 29. huhtikuuta 2010

Veden määräkin on ennallaan. Kemiallisena aineena vesi on äärimmäisen yksinkertaista – kaksi happiatomiin kiinnittynyttä vetyatomia – mutta ihmisen kannalta vesi on kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia.

Vaikka valtaosaa maapallosta peittää vesi, yli 97 prosenttia siitä on suolaista. Kaksi prosenttia on makeaa vettä, joka on kiinni lumessa ja jäässä, joten meille jää makeaa vettä prosentin verran. Entä kuka sen omistaa?

Miten kukaan voi väittää vettä omakseen, kun se virtaa pitkin jokia, jotka vähät välittävät ihmisten säätämistä rajalinjoista, ja läpi kaikkien elävien olentojen tästä ikuisuuteen?

Vesi on minun soluissani vain lainassa, ja se palaa aikanaan elämän ja veden jatkuvaan kiertokulkuun. Tässä suuressa teemanumerossa perehdymme siihen, miten vesi vaikuttaa elämäämme niin hyvässä kuin pahassakin. Samalla tutustumme mielenkiintoisiin lukuihin, jotka esimerkiksi paljastavat, miten valtava pato voi vaikuttaa Maan akselin kaltevuuteen, ja näemme, miten tärkeä rooli arvokkailla pisaroilla on eri kulttuureissa.

Vesi on elämän perusta, ja hyvä uutinen on se, että me voimme suojella sitä monin tavoin. On silti hyvä muistaa, että me emme ole lainkaan tärkeitä vedelle. Asia on tasan toisin päin.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...