Maailmanluokan karttoja

Miten Maan pyöreät muodot saadaan siirrettyä paperille? Kartat ovat kautta aikojen olleet sydämen asia National Geographic Societylle.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

National Geographicin karttoja pidetään usein lajinsa parhaina. Vaikuttavat ja yksityiskohtaiset kartat tuovat maailman eri kolkkia koteihin, luokkahuoneisiin ja jopa presidenttien virkahuoneisiin. Jokainen kartta on tuotettu antaumuksella, ja jokaisella on myös oma tarinansa. Uusi, näyttävä maailmankartta on toteutettu uusimman tekniikan avulla ja National Geographicin kartoille ominaisella tarkkuudella. Sen alakulmissa komeilevat pienemmät kartat kertovat maailman kasvillisuudesta ja maankäytöstä sekä väentiheyksistä.

NG:n maailmankartassa on käytetty niin kutsuttua Winkel tripel -projektiota, joka vähentää napojen läheisyydessä sijaitsevien maa-alueiden vääristymistä. Juuri vääristymät ovat kartografian ikuisuuskysymys: Kuinka pyöreä pallo saataisiin siirrettyä mahdollisimman todenmukaisena litteälle paperille? Ainoa todenmukainen esitystapa on karttapallo, jota käytettäessä muuttuu ainoastaan mittakaava. Pisteiden, kulmien, muotojen ja alueiden keskinäiset etäisyydet säilyvät pallomaisessa esitystavassa vääristymättöminä. Pallon heikkouksia taas on esimerkiksi se, että maapallon koko pintaa ei voi nähdä samanaikaisesti. Karttapallolta on myös vaikea mitata etäisyyksiä, eikä sitä ole helppo kuljettaa eikä säilyttääkään. Sellaiseen käyttöön sopivat paremmin litteät kartat, mutta kaikkiin litteisiin karttoihin sisältyy väistämättä vääristymiä. Kartografit voivat valita esitystavan monista eri vaihtoehdoista, jotka laajentavat, supistavat tai leikkaavat meriä ja mantereita. Vääristymien minimoimiseksi kartografit voivat tyytyä tutkimaan maapalloa osina, jolloin todellisuus välittyy paperille paremmin, mutta samalla kokonaiskuva jää syntymättä.

Uuden maailmankartan luomisessa on ollut mukana monenlaista asiantuntijaa Washingtonissa toimivalta NG:n kartografiselta osastolta: esimerkiksi ulkoasun suunnittelija, tuotantojohtaja, paikkatietoasiantuntija ja karttatoimittaja. Karttaa on työstetty ajan kanssa myös suomenkielisen lehden toimituksessa, jotta kartan nimistö saataisiin mahdollisimman hyvälle tolalle.

Kartat ovat kautta aikojen olleet sydämen asia National Geographic Societylle, joka on kertonut maailmasta ja sen ilmiöistä karttojen avulla jo lähes vuosisadan ajan. NG-kartat ovat saaneet osakseen kunnioitusta ja arvostusta tarkkuutensa, ajanmukaisuutensa ja kartografisen näyttävyytensä ansiosta. National Geographic Society oli vasta 27-vuotias perustaessaan kartografisen osastonsa vuonna 1915. Siitä lähtien osasto on tuottanut mitä erilaisimpia karttasivuja ja -liitteitä, karttakirjoja, pallokarttoja, seinäkarttoja ja matkailijakarttoja kiinnittäen kaikissa huomiota yksityiskohtien tarkkuuteen, tekniseen kehitykseen ja näyttävään ulkoasuun.

Vuonna 1998 National Geographic Society jakoi Yhdysvaltain ja Kanadan kouluihin kaikkiaan 110 000 maailmankarttaa. Ajantasaisen poliittisen kartan takapuolelle oli painettu ensimmäinen NG:n satelliittitietojen pohjalta tuottama maailmankartta, jossa niin meret kuin mantereetkin näkyivät valokuvamaisella tarkkuudella. Satelliittien kaltaisista teknologisista apuvälineistä ei osattu haaveillakaan vuonna 1918, kun kartografinen osasto julkaisi ensimmäisen karttansa, joka oli nimeltään Läntinen sotanäyttämö. Käsin piirretty kartta esitteli Ranskaa ja Belgiaa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa.

Toisen maailmansodan aikana National Geographic Society toimitti liittoutuneiden maiden armeijoille yli miljoona karttaa ja helpotti siten sotilasoperaatioiden suunnittelua merkittävästi. Seura julkaisi lisäksi Euroopan uusia poliittisia karttoja lähes kuukausittain aina sen mukaan, kuinka rintamalinjat siirtyivät ja uusia (jatkuu) rajoja muodostui.

NG-kartat olivat arvossaan myös korkeimmalla poliittisella tasolla. Vuonna 1941 – kaksi viikkoa Pearl Harborin jälkeen – Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt lähetti yhden sihteereistään käymään parin korttelin päässä Valkoisesta talosta sijaitsevassa National Geographic Societyn päämajassa. Häneltä nimittäin puuttui kartta, josta hän olisi nähnyt Japanin hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Singaporen lähellä sijaitsevan kaupungin. Vielä samana päivänä lehden päätoimittaja Gilbert H. Grosvenor rohkeni lähettää presidentille kokonaisen kaapillisen National Geographicin rullakarttoja. Tunnin sisällä Roosevelt oli asennuttanut seinäkaapin paikalleen, joten hän pystyi istumaan työpöytänsä ääressä, vetämään esiin haluamansa kartan ja tarkastelemaan siitä mitä hyvänsä maailman kolkkaa.

Tästä sodanaikaisesta lahjasta käynnistyi perinne, jonka mukaan National Geographic lahjoittaa uudelle presidentille aina ajantasaisen valikoiman rullakarttoja. Kesäkuussa 2009 presidentti Barack Obama sai oman karttakaappinsa ja tuoreen maailmankartan, jollainen on myös tämän numeron liitteenä. Nyt kartta riippuu presidentin virkahuoneen seinällä ja toimii sekä koriste- että käyttöesineenä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...