Jane Goodallin elämäntyö

Molekyyligenetiikan hienot, modernit tutkimusmenetelmät tarjoavat muutakin kuin synkeitä paljastuksia. Ne antavat myös kutkuttavan mahdollisuuden selvittää tiettyjä pitkään askarruttaneita arvoituksia simpanssien sosiaalisesta dynamiikasta ja evoluutiosta. Niiden avulla voidaan esimerkiksi selvittää Gomben poikasten isät.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Molekyyligenetiikan hienot, modernit tutkimusmenetelmät tarjoavat muutakin kuin synkeitä paljastuksia. Ne antavat myös kutkuttavan mahdollisuuden selvittää tiettyjä pitkään askarruttaneita arvoituksia simpanssien sosiaalisesta dynamiikasta ja evoluutiosta. Niiden avulla voidaan esimerkiksi selvittää Gomben poikasten isät.

Emot on helppo tunnistaa, ja Jane itse on tutkinut emojen ja jälkeläisten intiimejä suhteita samoin kuin Anne Pusey ja moni muu. Naarassimpanssit kuitenkin tapaavat paritella ahkerasti useiden urosten kanssa, joten isyyden määrittäminen on ollut hankalampaa. Isyys liittyy suoraan toiseen kysymykseen: Miten urosten keskinäinen kilpailu asemasta lauman hierarkiassa eli kaikki se mahtailu alfauroksen aseman saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi lopulta kytkeytyy menestykseen jälkikasvun tuottajana?

Kenttäryhmän keräämien ulostenäytteiden DNA:ta analysoinut nuori tutkija Emily Wroblewski on ratkaissut tuon arvoituksen. Hänen tuloksensa osoittavat, että hierarkiassa ylempänä olevilla uroksilla on paljon jälkeläisiä, mutta toisaalta jotkin alempiarvoisetkin urokset onnistuvat siittämään jälkikasvua varsin hyvin. Niiden strategiana on panostaa kuherruskuukauteen – ajanjaksoon, jonka aikana pari viettää aikaa yhdessä, kulkee parina ja parittelee – yleensä nuorempien ja vähemmän tavoiteltujen naaraiden kanssa.

Jane ennakoi tätä havaintojensa perusteella jo pari vuosikymmentä aiemmin. ”Uros, joka onnistuu aloittamaan seurustelun hedelmällisen naaraan kanssa ja jatkamaan sitä, onnistuu siittämään jälkikasvua todennäköisemmin kuin ryhmätilanteessa, vaikka kyse olisi alfauroksesta”, hän kirjoitti.

Nainen, jolla on missio

Jane lopetti kenttäbiologin työt vuonna 1986 suurempien asioiden vuoksi pian sen jälkeen, kun hänen tieteellinen suurteoksensa, The Chimpanzees of Gombe, julkaistiin. Sittemmin hän on toiminut simpanssien äänitorvena ja kiertävänä luennoitsijana, jolle kertyy matkapäiviä tätä nykyä noin 300 vuodessa. Mitä asioita hän sitten ajaa? Hänen ensimmäisenä tavoitteenaan oli parantaa monien laboratorioiden koe-eläiminä pitämien simpanssien kurjaa kohtelua. Sitkeyden, vääryyksien nostattaman kiukun, henkilökohtaisen karisman ja yhteistyökyvyn avulla hän onnistuikin neuvottelemaan monelle simpanssille paremmat olot.

Hän on perustanut turvapaikkoja vankeudesta vapautettaville simpansseille ja metsästäjien metsään jättämille orvoille sekä ohjelman nimeltä Jane Goodall’s Roots & Shoots, joka rohkaisee nuoria eri puolilla maailmaa tarttumaan toimeen hankkeissa, joissa edistetään eläinten, ympäristön ja ihmisyhteisöjen parempaa huomioimista.

Tänä aikana hänestä tuli myös National Geographic Societyn nimikkotutkija. Hän on luonut instituutioita ja mahdollisuuksia, jotka ovat hyödyttäneet monia muita tutkijoita, ja vetänyt monia nuoria naisia ja miehiä tieteen ja luonnonsuojelun maailmaan omalla valovoimaisella esimerkillään.

Gomben keskus on kasvanut puolessa vuosisadassa Jane Goodallin elämää ja tekoja suuremmaksi, jotka nekin ovat totta vie olleet huikaisevat.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...