Simpanssien tutkimus auttaa ihmisiä

Gomben visiittini toisena aamuna kohtasin joukon simpansseja polulla vähän matkan päässä talosta, jossa Jane on asunut jaksoittain 1970-luvun alusta lähtien. Ne etenivät letkeästi rinteen poikki ja napsivat aamupalaa lähinnä maasta, mutta välillä ne kapusivat Vitex fischeri -puihin syömään pieniä, violetteja marjoja. Ne eivät näyttäneet välittävän minusta tai tansanialaistutkijoista tuon taivaallista. Joukossa oli muutamia, joiden nimet tai sukuhistoriat ovat monille tuttuja. Gremlin

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Gomben visiittini toisena aamuna kohtasin joukon simpansseja polulla vähän matkan päässä talosta, jossa Jane on asunut jaksoittain 1970-luvun alusta lähtien. Ne etenivät letkeästi rinteen poikki ja napsivat aamupalaa lähinnä maasta, mutta välillä ne kapusivat Vitex fischeri -puihin syömään pieniä, violetteja marjoja. Ne eivät näyttäneet välittävän minusta tai tansanialaistutkijoista tuon taivaallista. Joukossa oli muutamia, joiden nimet tai sukuhistoriat ovat monille tuttuja.

Gremlin

Mukana oli esimerkiksi Melissan tytär Gremlin (Melissa oli nuori naaras, kun Jane saapui alueelle ensi kertaa), Gremlinin tytär Gaia (poikanen sylissään), Gaian nuorempi sisar Golden, Pax (pahamaineisen kannibalistisen Passionin poika) sekä Fudge (Fannin poika, Fifin lapsenlapsi ja Flon, Janen varhaisten kirjojen kuuluisaksi tekemän rakastetun, rumanenäisen matriarkan lapsenlapsenlapsi). Joukkoon lukeutui myös Titan, kookas 15-vuotias uros, joka oli vasta varttumassa täyteen kukoistukseensa.

Gomben kansallispuiston sääntöjen mukaan simpanssien lähelle ei saa mennä, mutta simpanssien pitäminen loitolla voi olla hankalampi juttu. Kun Titan lähti tallustamaan polkua pitkin meitä vastaan itsevarmana ja ronskina, me väistimme niin sivuun kuin pystyimme, ja se patsasteli ohitsemme vain muutaman senttimetrin päästä. Elinikäinen yhteiselo harmittomien tutkijoiden ja heidän muistiinpanovälineidensä kanssa on saanut eläimet suhtautumaan ihmisiin välinpitämättömästi.

Toinen merkki huolettomuudesta: Gremlin ulosti polulle vain vähän matkan päässä meistä, ja sitten Goldenkin helpotti oloaan. Kun simpanssit olivat jatkaneet matkaa, tutkija Samson Shadrack Pindu veti käteensä lateksihansikkaat, kyykistyi Gremlinin kuitupitoisen, oliivinvihreän läjän luo ja kaapi muovikauhalla näytteen koeputkeen, johon hän sitten merkitsi kellonajan, päivämäärän, paikan ja Gremlinin nimen.

Putkessa oli RNAlater-nestettä, joka säilöö minkä tahansa RNA:n (vaikkapa retroviruksesta peräisin olevan) myöhempää geenianalyysiä varten. Tuo putki ja muut sen kaltaiset, joihin kerätään joka kuukausi mahdollisimman monen simpanssin ulostenäytteitä, lähetetään Beatrice Hahnin laboratorioon Alabaman yliopiston Birminghamin toimipisteeseen, missä on nyt kymmenen vuoden ajan tutkittu Gombessa esiintyvää apinoiden immuunipuutosvirusta.

Tuo virus tunnetaan tiedemaailmassa nimellä SIVcpz, ja se on useimpien ihmisen aids-tapausten aiheuttajan HIV-1-viruksen edeltäjä ja kantamuoto. (Viruksesta esiintyy myös muotoa HIV-2.) Nimestään huolimatta SIVcpz-viruksen ei ollut havaittu ai¬heuttaneen villien simpanssien immuunipuolustusjärjestelmän pettämistä – kunnes Hahnin molekyyligeneettinen asiantuntemus yhdistyi Gombessa vuosien varrella tehtyihin havaintoihin.

Itse asiassa SIVcpz-virusta pidettiin simpansseille harmittomana, ja kyseinen olettamus herätti kysymyksiä siitä, miten tai miksi virus sitten on osoittautunut niin vaaralliseksi ihmisille. Oliko muutama kohtalokas mutaatio muuttanut harmittoman simpanssiviruksen ihmisten tappajaksi?

Tuota ajatusmallia oli rukattava sen jälkeen, kun Nature-lehdessä julkaistiin vuonna 2009 tutkimus, jonka päätekijä oli Brandon F. Keele ja muina kirjoittajina esimerkiksi Beatrice Hahn ja Jane Goodall. Keelen raportin mukaan Gomben SIV-positiiviset simpanssit kuolivat kaikissa ikäluokissa 10–16 kertaa todennäköisemmin kuin SIV-negatiiviset. Lisäksi kolmen SIV-positiiviseksi todetun kuolleen simpanssin kudoksista löytyi laboratoriotutkimuksissa merkkejä vaurioista, jollaisia esiintyy aids-potilailla. Tulokset viittaavat siis vahvasti siihen, että aidsin kaltainen sairaus tappaa simpansseja Gombessa.

Kaikista meitä ja simpansseja yhdistävistä yhteyksistä ja samankaltaisuuksista tämä on ehkä kaikkein huolestuttavin. ”On hyvin pelottavaa saada selville, että simpanssit näyttävät kuolevan entistä nuorempina”, Jane sanoi. ”Se pistää miettimään, kuinka kauan tauti on ollut siellä? Mistä se on peräisin? Miten se vaikuttaa muihin populaatioihin?” Koko Afrikan simpanssien tulevaisuuden kannalta näiden asioiden selvittämisellä on kiire.

Synkällä löydöksellä on toisaalta myös paljon annettavaa ihmisten aidsin tutkimukselle. Anthony Collins nosti esiin sen seikan, että vaikka SIV:iä on löydetty muistakin simpanssipopulaatioista, ”yksikään niistä ei ole ihmistarkkailijoihin tottunut tutkimuskohde, yhdenkään muun populaation sukulaisuussuhteista ei ole vastaavaa pitkäaikaista tietoa eikä mikään niistä ole niin kesy, että kaikista yksilöistä saisi näytteen joka kuukausi”. Hetkisen kuluttua hän jatkoi: ”Viruksen täälläolo on surullista, mutta täällä me voimme tutkia sitä ja saada siitä paljon uutta tietoa.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...