Detroitin autioituneet tehtaat, koulut, asuintalot ja teatterit heijastavat Yhdysvaltain hidasta teollista alamäkeä. Siinä missä muut näkevät lopun, minä näen kuitenkin uuden alun.
Luonnon ja entropian mahtavat voimat ovat astumassa ruoriin ja muovaamassa vanhaa autokaupunkia uuteen uskoon. Nämä kuvat ovat minun elegiani menneisyydelle.
Isäni oli arkkitehti, joten opin rakennuksista nuoruusvuosina yhtä ja toista. Niillä kaikilla on oma ”elämänsä”, joka etenee rakentamisesta käytön ja autioitumisen kautta uuteen käyttöön. Moni talo kertoo paljon myös historiasta, kulttuurista ja ajasta. Noiden tarinoiden etsintä on vienyt minut Havannaan ja Sarajevoon ja nyt Detroitiin.
Kaupunki ei ole silkkaa rauniota: luonto on vallannut osan taloista omin voimin, osa on tehnyt tietä urbaaneille preerioille ja viljelyosuuskunnille.
Kukaan ei tiedä, millainen tulevaisuus Detroitilla on, mutta rappio ei ole staattista, eikä kaupungin tarina lopu tähän.