Pyhä vuori kutsuu vain miehiä

Athosvuoren tuhatvuotinen luostariyhteisö houkuttelee edelleen Pohjois-Kreikkaan miehiä, jotka haluavat sammuttaa hengellistä janoaan. Tämä kakihedelmiä poimiva ortodoksimunkki elää pitkälti samaan tapaan kuin hänen munkkiveljensä tuhat vuotta sitten.

tiistai 22. joulukuuta 2009 teksti Robert Draper

Athosvuoren pyhä niemimaa kurottaa 50 kilometrin matkan Egeanmereen kuin raaja, joka pyrkii kiskomaan itsensä irti Koillis-Kreikan maallisesta ruumiista. Niemimaalla on noin tuhannen vuoden ajan elänyt ortodoksimunkkien yhteisö, joka pysyttelee tarkoituksella erossa kaikesta muusta paitsi Jumalasta. Heidän elämänsä tarkoitus on tulla yhdeksi Jeesuksen Kristuksen kanssa. Heidän enklaavinsa ja sen kastanjametsät, tyrskyisä rannikko ja 2 033 metriin yltävä lumihuippuinen Athosvuori huokuvat eristyneisyyttä.

Niemimaan 20 luostarissa, tusinassa skiitassa (sivuluostari) ja sadoissa keljoissa (kammio) elävät munkit ovat erossa jopa toisistaan ja käyttävät valtaosan ajastaan rukoukseen ja yksinoloon. Paksut parrat ja mustat kaavut – jotka kuvastavat munkkien kuolemaa maalliseen elämään nähden – tuntuvat tekevän heistä bysanttilaisen freskon, rituaalien, yksinkertaisuuden ja jatkuvan palvonnan ajattoman veljestön, joka ei kuitenkaan ole täydellinen. Yksi vanhemmista munkeista sanoo munkkien tiedostavan sen, että ”Athosvuorellakin me olemme ihmisiä, jotka kävelevät joka päivä veitsen terällä”.

He ovat miehiä – kaikki tyynni. Tiukasti valvottavan tavan mukaan naisten pääsy Athosvuorelle on ollut kielletty jo ammoisista ajoista. Tilanne on kuitenkin syntynyt ennemminkin heikkoudesta kuin naisvastaisuudesta. Yksi munkki kuvaa tilannetta: ”Jos tänne tulisi naisia, kaksi kolmasosaa meistä lähtisi heidän mukaansa ja menisi naimisiin.”

Munkki katkaisee siteet äitiinsä mutta saa tilalle uuden: Neitsyt Marian (joka legendan mukaan ajautui Kyprokselle purjehtiessaan syrjään kurssista, nousi maihin Athosvuorella ja siunasi sen pakana-asukkaat, jotka kääntyivät sittemmin kristinuskoon). Munkki muodostaa tiiviin yhteyden luostarin igumeniin tai keljanvanhimpaan. Tästä tulee hengellinen isä, joka yhden munkin sanoin ”auttaa minua löytämään henkilökohtaisen suhteeni Kristukseen”. Vanhempien vaikuttajien vetäytyminen luostarielämästä tai kuolema voi olla henkisesti raskasta nuoremmille veljille. Toisaalta myös nuoren miehen päätös palata maailmaan saattaa raastaa vanhempaa munkkia. ”Yksi lähti viime vuonna”, muistelee yksi vanhempi. ”Hän ei kysynyt mielipidettäni, joten jouti mennäkin”, hän lisää pettyneen isän tunteita paljastavalla äänellä.

Kristityt munkit (nimitys tulee kreikan kielen sanasta monos, ”yksittäinen”) alkoivat 300-luvulla perustaa yhteisöjään Egyptin autiomaahan. Käytäntö levisi Lähi-itään ja Eurooppaan, ja 800-luvulla erakot olivat jo saapuneet Athosvuorelle. Kun yhteiskunta on sen jälkeen kasvanut yhä vain monimutkaisemmaksi, myös yhteiskunnasta eristäytymiseen ja luostarielämään vetäytymiseen on tullut entistä enemmän syitä. Kaksi maailmansotaa ja kommunismi pudottivat Athoksen luostareiden asukasmäärän 1 145:een vuonna 1971, mutta sen jälkeen luostarit ovat kokeneet jälleensyntymän. Nuorten miesten – monilla on korkeakoulututkinto, ja monet tulevat entisestä itäblokista – tasainen virta on kasvattanut athoslaisten määrän lähes 2 000 munkkiin ja noviisiin. Lisäksi Kreikan liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1981 avasi alueelle tien tukirahojen ääreen.

”Täällä on 2 000 tarinaa – jokaisella on oma hengellinen polkunsa”, sanoo isä Maximos. Hänen oma polkunsa alkoi Long Islandilta Lou Reedin ja Leonard Cohenin tahdissa. Hänestä tuli Harvardin yliopiston teologian professori, mutta hän erosi virastaan ”elääkseen lähempänä Jumalaa”. Moni matka alkaa vaikeissa merkeissä. Ateenalaispoika livahtaa kodistaan, ja kun veli tulee Athosvuorelle hakemaan häntä takaisin, poika varoittaa vain karkaavansa uudestaan. Pittsburghilaisen ruokakauppiaan poika tyrmistyttää vanhempansa päätöksellään, jonka hän tunnustaa kaksi vuotta myöhemmin ehkä väliaikaiseksi ja sanoo ”Kuka niinku tietää, mitä Jumala on suunnitellut?” Jos kilvoittelijat eivät vaikuta valmiilta, hengellinen johtaja kehottaa heitä palaamaan. Muussa tapauksessa kokelaalle suoritetaan kynttilänvalossa tonsuuri, jossa igumeni leikkaa kokelaan päästä hiukset ristin muotoiselta alalta ja antaa hänelle pyhimyksen nimen. Uusi munkki on syntynyt.

Heidän tarinansa eivät silti pääty heidän tullessaan Athosvuorelle. Hillitön australialainen hippi nimeltä Peter on nyt isä Ierotheos, Ivironin luostarin arvostettu baritonilaulaja. Isä Anastasios oppi maalaamaan, ja hänen töitään on ollut näytteillä monissa paikoissa Espanjan Granadasta aina Helsingin Tennispalatsiin. Isä Epiphanios taas otti asiakseen entisöidä Mylopotamoksen vanhat viinitarhat, ja nyt hän vie laatuviinejä neljään maahan. Hän on myös julkaissut munkkien keittokirjan kolmella kielellä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...