Azerbaidžanin huima talouskasvu

Lazarev pakkaa vaakansa ja ruosteiset punnukset ja kävelee pois basaarista. Hänen pieni talonsa on rakennettu vuonna 1850, lujatahtoisen Nikolai I:n aikaan. Katto on pahasti notkollaan ja uhkaa romahtaa, mutta sitä ei ole varaa korjata. Koko perhe elää Lazarevin äidin 90 larin (vajaat 40 euroa) kuukausieläkkeen varassa. Silti vaimo Liza touhuaa vieraiden tullessa pöytään sen, mitä talosta löytyy. Tytär Gohar istuu vanhan pianon ääressä harjoittelemassa. Lazarev manaa huonoa tuuriaan rautatien kanssa ja muutenkin, mutta niin hiljaa, ettei perhe kuule.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Lazarev pakkaa vaakansa ja ruosteiset punnukset ja kävelee pois basaarista. Hänen pieni talonsa on rakennettu vuonna 1850, lujatahtoisen Nikolai I:n aikaan. Katto on pahasti notkollaan ja uhkaa romahtaa, mutta sitä ei ole varaa korjata. Koko perhe elää Lazarevin äidin 90 larin (vajaat 40 euroa) kuukausieläkkeen varassa. Silti vaimo Liza touhuaa vieraiden tullessa pöytään sen, mitä talosta löytyy. Tytär Gohar istuu vanhan pianon ääressä harjoittelemassa. Lazarev manaa huonoa tuuriaan rautatien kanssa ja muutenkin, mutta niin hiljaa, ettei perhe kuule.

Hän tonkii kaappia ja palaa kädessään huopakankaaseen kiinnitetty olkapoletti, jonka vihreä kangas on kauhtunut lähes harmaaksi. Se on Venäjän rajavartiostossa insinöörinä palvelleen luutnantin arvomerkki. ”Isoisäni palveli Nikolai II:n joukoissa”, Lazarev sanoo. ”Hän rakensi teitä Akhaltsikheen ja Batumiin.” Lazarev hymyilee, mitä tapahtuu harvoin, mutta sitten huone pimenee. Akhalkalakissa on sähkökatkos ja koti hiljenee pianoa lukuun ottamatta.

Sähkö pistää ensimmäiseksi silmään Bakussa, kun katulamput saavat lentokentältä kaupunkiin johtavan, vasta asvaltoidun tien hohtamaan. Baku ei enää täytä puolta maailman öljyntarpeesta niin kuin se teki vielä 1900-luvun alussa, mutta täällä vaikuttaa siltä kuin niin olisi. Kolmen viime vuoden aikana kaiken maailman luksuspuodit ovat avanneet oviaan Neftchiler Prospekti -bulevardin varteen, missä niiden ikkunoista heijastuu Kaspianmeren vedet. Kaupungin ulkopuolelle Zirasaarelle puuhataan hiilineutraalia, reilun neljän miljardin euron matkailukohdetta. Four Seasons -hotelli avaa piakkoin ovensa, jotta vastapäätä sijaitsevan valtion öljymonopolin pääkonttorin Bakuun houkuttamille vieraille löytyisi majapaikka. Kun BTC-putki valmistui ja öljyä alettiin pumpata Kaspianmerestä, Bakuun alkoi virrata rahaa sellaisella vauhdilla, että Azerbaidžanin talous on kasvanut viidessä vuodessa yli 100 prosentilla.

Rautaisen silkkitien idean nosti 1990-luvun lopulla esiin Turkin silloinen presidentti Süleyman Demirel Tbilisissä pitämässään puheessa, minkä jälkeen osapuolet yrittivät vuosien ajan saada hankkeelle kansainvälistä rahoitusta. Ulkomaille hajaantuneet armenialaiset kuitenkin estivät rahoituskuviot vakuuttamalla, että rautatien kaavailtu reitti oli sitä edeltäneen öljyputken reitin tavoin Vuoristo-Karabahin tapahtumiin liittyvä rangaistus. Yhdysvallat, EU ja Maailmanpankki eivät lähteneet hankkeeseen mukaan. Kun öljyhana sitten aukesi vuonna 2005 ja teki Azerbaidžanista hetkeksi maailman nopeimmin kasvavan talouden, kansainvälisten rahoittajien epäröinti menetti merkityksensä. Azerbaidžanilla on nyt varaa maksaa itse osuutensa rautatiestä ja kunnostaa reilut 500 kilometriä vanhoiksi käyneitä kiskoja, jotka vievät Georgian rajalle. Se myös lainaa Georgialle muutaman sata miljoonaa euroa sopuhintaan – laina-aika on 25 vuotta ja vuosikorko vain prosentin. Vauraalla on varaa olla jalomielinen.

Musa Panahovin kotikaupungissa Länsi-Azerbaidžanissa ei kulkenut junia, joten hän lähti muualle etsimään niitä. Hän valmistui Moskovan kuljetusinstituutista Leonid Brežnevin valtakaudella ja liittyi sitten Neuvostoliiton rautatieläisten veljeskuntaan. Neuvostoliitto hallinnoi volyymiltaan maailman suurinta rautatieverkkoa; kaikki strategisesti merkittävät tuotteet kulkivat kiskoilla. Keskusjohtoinen verkko oli tärkeä osa kansallista turvallisuusjärjestelmää, siitä pidettiin huolta ja sitä arvostettiin. Rautatieläisillä oli omat sairaalansa, omat koulunsa ja jopa oma miliisinsä. ”Meillä oli kaikkea paitsi oma ulkoministeriö”, sanoo Panahov, Azerbaidžanin nykyinen varaliikenneministeri.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...