Mikä Titanicia nakertaa?

Titanic on merenpohjassa monenlaisten prosessien armoilla.270-metriseksi rakennettu laiva on ensinnäkin valtava pitopöytä merieliöille. Nilviäiset ovat syöneet suuren osan sen puuosista ja jättäneet teräsrungon mikroskooppisille bakteereille ja sienille.

tiistai 24. elokuuta 2010

Titanic on merenpohjassa monenlaisten prosessien armoilla.

270-metriseksi rakennettu laiva on ensinnäkin valtava pitopöytä merieliöille. Nilviäiset ovat syöneet suuren osan sen puuosista ja jättäneet teräsrungon mikroskooppisille bakteereille ja sienille.

Laivaa nakertaessaan mikrobit muodostavat omavaraisia, jääpuikon näköisiä biologisia yhteisöjä, ”ruostepuikkoja”. Vuonna 1996 pelkästään Titanicin keulaosan ulkopuolella oli kokeneen Titanic-tutkijan, mikrobiologi Roy Cullimoren, mukaan arviolta 650 tonnia (kuivapainoa) ruostepuikkoja. Puikot ovat sen jälkeen kasvaneet suuremmiksi niin hylyn ulko- kuin sisäpuolellakin.

Ruostepuikkoja saattaa olla myös keulamaston sisäpuolella, mikä saattaa johtaa maston romahtamiseen vuoden tai kahden sisällä, arvioi Cullimore, Kanadassa päämajaansa pitävän Droycon Bioconcepts Inc. -biotekniikkayrityksen perustaja.

Myös ylempi kävelykansi on hänen mukaansa hitaasti hajoamassa. Nykytahdilla se saattaa romahtaa kasaan parinkymmenen vuoden sisällä.

Cullimore sanoo, että Titanicin rakentamiseksi kaivettiin ”rautaa luonnonesiintymistä ja siitä tehtiin terästä. Nyt ’ötökät’ hajottavat terästä, ja osa ruostepuikkojen biomassasta muuttuu takaisin raa’aksi, jalostamattomaksi takkiraudaksi.”

Hän huomauttaa, että suuri osa eliöiden sulattamasta raudasta siirtyy meriympäristöön ja sitä kautta eläinten verenkiertoon tai vesikasveihin, jotka tarvitsevat rautaa yhteyttämiseen.

Vaikka Titanicissa ei olisikaan ruostepuikkoja, sen runko saattaisin hyvinkin hajota itsestään osin siksi, että sen metalliseos synnyttää niin kutsuttua galvaanista korroosiota.

Lyijy, pronssi, messinki ja muut Titanicin metallit säilyttävät elektroninsa paremmin kuin rauta, josta suurin osa laivan rungon teräksestä koostuu. Kun rauta yhdistyy johonkin noista muista metalleista elektrolyytissä, esimerkiksi suolavedessä, elektroneja siirtyy raudasta toiseen metalliin, minkä vuoksi raudan korroosio nopeutuu, kertoo Yhdysvaltain valtameren- ja ilmakehäntutkimuslaitos NOAA.

Merivirrat ja ihmiset Titanicin riesana

Pohjois-Atlantin pinta oli aavemaisen tyyni Titanicin uppoamisyönä, mutta vahvat ja arvaamattomat merivirrat vaativat silti veronsa hylystä.

”Ne muuttuvat kaiken aikaa”, sanoo Nargeolet virtauksista. ”Jatkuva edestakainen liike saattaa vastata sitä, että hurrikaani taivuttaa puuta muutaman tunnin yhteen suuntaan ja muutaman tunnin toiseen. Lopulta puu antaa periksi.”

”Havaitsin kannessa joitakin yksittäisiä reikiä muutama vuosi sitten”, hän sanoo. ”Nyt ne ovat kasvamassa todella suuriksi – virtaus liikkuu edestakaisin ja työstää niitä kellon ympäri.”

Ihmisetkin saattavat nopeuttaa laivan hajoamista, ja ainakin he ovat muuttaneet sen leposijaa.

Hylystä on nostettu luvallisesti tuhansia esineitä, mutta laittomasti vietyjen esineiden määrästä ei ole tietoa. Tutkijoita, elokuvaväkeä ja turisteja kuljettaneet sukellusveneet ovat tuoneet paikalle tuoretta jätettä.

Meritutkija Robert Ballard, joka johti Titanicin löytänyttä ryhmää vuonna 1985, ja muutkin ovat arvelleet sukellusveneiden vahingoittaneen Titanicia kenties pahoinkin laskeutumalla sen päälle tai törmäämällä siihen. Expedition Titanic pyrkii välttämään tuollaiset vahingot, sanoo David Gallo, yksi hankkeen johtajista.

Sukellusveneet tutkivat hylyn ympäristöä mutta yrittävät kaikin keinoin olla vahingoittamatta hylkyä ja myös olla takertumatta siihen. Kontakti vaarantaisi sekä Titanicin itsensä että kalliit tutkimuslaitteet, sanoo Gallo, joka johtaa Woods Holen merentutkimuslaitoksen erikoishankkeiden osastoa.

”Yritämme olla koskettamatta laivaa”, hän sanoo. ”Se on kuin kirurginen tutkimus: Riskejä on aina olemassa, mutta olemme tehneet kaikkemme sen eteen, että emme muuta itse paikkaa.”

Expedition Titanic saattaa lisäksi pystyä hankkimaan vankkoja todisteita siitä, mikä aiempi vaurio on ihmisten aiheuttama. Tähän asti useimmat todisteet ovat olleet puheiden tasolla, Gallo sanoo. Hankkeen aikana pystytään todennäköisesti havaitsemaan sukelluspainoja, kaapeleita ja muuta nykyajan roinaa, joka saatetaan myöhemmin poistaa paikalta.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...