Toivon kipinä Georgiassa

Ustael valvoo poran pureutumista tunnelin toiseen päähän ja vankan kallion muuttumista pikkukiviksi. Ustael sanoo haluavansa antaa oman panoksensa nykyaikaiselle Turkille auttamalla sillanrakennuksessa idän ja lännen välille. Kun dynamiittilasti saapuu, Ustael nauraa huomatessaan, että se on valmistettu Kiinassa; se on ylittänyt tämän rajan jo kertaalleen. Tänään ei kuitenkaan räjäytellä. Kallio on sen verran pehmeää, että pora pystyy siihen ilman dynamiittiakin. Ustael katsoo Georgiaa kohti vievään tunneliin ja sanoo: ”Kultaa emme ole löytäneet, mutta silkkitie herää taas henkiin.”

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Ustael valvoo poran pureutumista tunnelin toiseen päähän ja vankan kallion muuttumista pikkukiviksi. Ustael sanoo haluavansa antaa oman panoksensa nykyaikaiselle Turkille auttamalla sillanrakennuksessa idän ja lännen välille. Kun dynamiittilasti saapuu, Ustael nauraa huomatessaan, että se on valmistettu Kiinassa; se on ylittänyt tämän rajan jo kertaalleen. Tänään ei kuitenkaan räjäytellä. Kallio on sen verran pehmeää, että pora pystyy siihen ilman dynamiittiakin. Ustael katsoo Georgiaa kohti vievään tunneliin ja sanoo: ”Kultaa emme ole löytäneet, mutta silkkitie herää taas henkiin.”

Akhalkalakissa ei ole töitä eikä kultaakaan. Etelägeorgialaisen kaupungin lähistön karuilla kukkuloilla ei kimmellä oikein mikään. Kaupunki on Georgian pääkaupungista Tbilisistä tulevan vanhan radan pääteasema. Tästä eteenpäin rakennetaan 95 kilometriä uusia kiskoja, jotka vievät etelään Ustaelin tunnelin läpi Karsiin. Lisäksi kunnostetaan 120 kilometriä vanhaa rautatietä, kunhan suojasäät alkavat.

Akhalkalaki kuuluu Georgiaan, mutta valtaosa sen asukkaista on etnisesti armenialaisia ja turkasen köyhiä. Akhalkalakin tehtaat purettiin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja niiden osat myytiin kapitalismin huumassa. Koska myös maatalouskolhoosit ovat sulkeneet ovensa, aikoinaan niin hedelmälliset maat ovat peittyneet rikkaruohoihin. Rosvot veivät alumiinista ja kuparista tehdyt ajolangat ja myivät metallin Iraniin ja Turkkiin. Talous koki vielä yhden kovan iskun vuonna 2007, kun venäläiset sulkivat täällä olleen sotilastukikohtansa.

Koska töitä ei ole, miehet menevät Moskovaan, missä he hyppäävät katusiivoojien oransseihin haalareihin ja lähettävät rahaa kotiin. Monet aloilleen jääneistä kokevat Georgian keskushallinnon pettäneen heidät, ja mielenosoituksia on ollut tämän tästä. Ani harva osaa georgian kieltä Akhalkalakissa tai ympäröivällä Džavakhetin alueella, eikä kouluista löydy georgian opettajia. 1990-luvulla näytti siltä, että Džavakheti saattaisi olla seuraava Georgiasta irti pyristelevä alue pohjoisten Abhasian ja Etelä-Ossetian jälkeen. Nuo kaksi julistautuivat itsenäisiksi 1990-luvun alussa, mutta itsenäisyyttä ei ole yleisesti tunnustettu.

Georgia laskee nyt sen varaan, että BTK-rautatie pistää talouskehitykseen vauhtia ja auttaa integroimaan levottoman armenialaispesäkkeen muuhun maahan. Kun ensimmäiset ilmoitukset uudesta rautatiestä annettiin, Georgian armenialaiset vastustivat sen rakentamista, koska he pitivät epäreiluna sitä, että Armenia oli jätetty hankkeen ulkopuolelle. Nyt Akhalkalakissa on kuitenkin alkanut esiintyä toiveita siitä, että uusi rautatie toisi lievitystä pitkään kommunismin jälkeiseen kituutukseen.

Grigori Lazarev on valppaana Akhalkalakin basaarissa. Hän ostaa paikalliselta viljelijältä perunaa, vaihtaa ne mandariineihin ja myy hedelmät 40 tetrin eli noin 15 sentin kilohintaan. Hän haluaisi rautatietöihin. ”Olen mekaanikko, hitsari, insinöörimestari”, hän sanoo. ”Mandariininmyynti ei tee hyvää psyykelleni.” Hän seisoo vihreän Moskvitšinsä peräluukkuun kasatun hedelmäpinon edessä ja tarkkailee muita mandariinikauppiaita. Neuvostoaikoina kadulla vallitsi järjestys, Lazarev sanoo. ”Sitten kaikista tuli kauppiaita.” 58-vuotiaalla miehellä on jäljellä sen verran hampaita, että hän pystyy pureskelemaan sitrushedelmien kaltaista pehmeää ruokaa. Hänellä on kaksi pientä lasta.

Lazarev ajoi kahden tunnin matkan Kartsakhiin ja haki töihin rautatietyömaalle, mutta rakennuttajat eivät huolineet häntä. Hän kävi Akhalkalakin liepeille kasvavassa leirissä, jonne tulee pian ammattitaitoista työvoimaa Turkista ja Azerbaidžanista. Et osaa käyttää Komatsu-kaivuria, he moittivat. Etkä puhu georgiaa.

Tbilisissä ministerit sanovat, että Akhalkalakista tulee elintärkeä asema rautaisella silkkitiellä, koska siellä raideleveys vaihtuu venäläisestä eurooppalaiseksi. Akhalkalakissa väen on vaikea hahmottaa, mitä hyötyä asiasta heille on. Sadat sikäläiset ovat hakeneet rautatietöihin, mutta niitä on ollut niukasti tarjolla.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...