Juoksuinto on ihmiselle luontaista

Juokseminen tuottaa ihmiselle mielihyvää, mikä on saattanut motivoida esi-isiämme harjoittamaan kestävyyttä pitkillä matkoilla, kertoo uusi tutkimus.

perjantai 11. toukokuuta 2012 teksti Christine Dell'Amore, National Geographic News

Ihmisillä on synnynnäinen into juosta, kertoo tuore tutkimus, joka keskittyi juoksun ja muun fyysisen rasituksen tuottamaan hyvänolontunteeseen, jota kuvaa englanninkielinen ilmaisu "runner's high".

Keskinkertaisen ja kovan aerobisen harjoittelun mukanaan tuoma hyvänolontunne syntyy, kun luonnolliset endokannabinoideiksi kutsutut kemikaalit aktivoivat aivojen mielihyväalueita, sanoo Greg Gerdeman, yksi tutkimuksen kirjoittajista.

Juokseminen aktivoi elimistön omia huumeita

"Endokannabinoidit ovat molekyylejä, joista puhutaan usein elimistön omina marijuanamaisina aineina, koska ne aktivoivat samanlaisia solureseptoreja", sanoo Floridan St. Petersburgissa toimivan Eckerd Collegen biologi Gerdeman.

Gerdeman kollegoineen testasi, onko juokseminen ja sen tuottama hyvänolontunne aktiivisilla eläimillä sisäsyntyistä. He järjestivät kokeen, jossa tutkittiin kahta luontaisesti atleettista lajia – ihmistä ja koiraa – sekä frettiä, joka ei juokse (fretti on hillerin kesytetty muoto).

Arizonan yliopiston David Raichlenin johtamaan tutkimukseen hankittiin kymmenen ihmistä kävelemään ja juoksemaan juoksumatolla. Kahdeksan koiraa ja kahdeksan frettiä koulutettiin tekemään samaa.

Tutkijat ottivat koehenkilöistä ja -eläimistä verinäytteet ennen ja jälkeen 30 minuutin liikuntaa.

Analyysi paljasti, että anandamidiksi kutsutun endokannabinoidin pitoisuus oli liikuntasuorituksen jälkeen kasvanut kaikilla koirilla ja ihmisillä.

Frettien endokannabinoiditasoissa ei kuitenkaan havaittu mitään muutosta.

Ihmisjuoksijoita pyydettiin myös täyttämään mielialaa arvioiva kyselylomake, jonka tulosten mukaan kaikki koehenkilöt raportoivat kokeneensa olonsa onnellisemmaksi liikunnan jälkeen. Lisäksi huomattiin, että mitä korkeammaksi henkilön anandamiditaso nousi, sitä onnellisemmaksi tämä tunsi itsensä, kertoo Greg Gerdeman.

Tulokset tukevat ajatusta, jonka mukaan urheilullisilla lajeilla on hyvänolontunteeseen liittyvä synnynnäinen halu liikkua, toisin kuin fretin tapaisilla epäatleettisilla lajeilla.

Vaikutusta evoluutioon?

Tulokset saattavat antaa vihjeitä siitä, mikä sai ihmiset juoksemaan myös pitkiä matkoja, vaikka juokseminen on paitsi uuvuttavaa, myös "altistaa vammoille petojen hallitsemassa maailmassa", huomauttaa Gerdeman.

Jos liikunta tuotti varhaisille ihmisille hyvänolontunnetta "se oli toiminnasta saatava neurologinen palkkio. Se puolestaan olisi innostanut ... saman käyttäytymisen toistamiseen."

"Varsinaiset evolutiiviset hyödyt olisivat kuitenkin liittyneet eloonjäämismahdollisuuksia lisäävien käyttäytymismallien toistamiseen."

Kestävyyden paraneminen olisi esimerkiksi antanut metsästäjä-keräilijöille paremmat mahdollisuudet saada pyydetyksi gasellien tapaisia eläimiä, jotka voivat juosta lujaa mutta vain lyhyen aikaa. Tällainen strategia olisi todennäköisesti tehnyt varhaisista ihmisistä parempia metsästäjiä, sanovat tutkijat.

Juoksu terävöittää aistit

Harvardin yliopiston evoluutiobiologian asiantuntija Dan Lieberman sanoo, että juoksun tuottama hyvänolontunne olisi myös lisännyt metsästäjien valppautta.

"Liikunnan tuottaman euforian aikana kaikki muuttuu intensiivisemmäksi", sanoo Lieberman. "Sininen muuttuu sinisemmäksi ja tietoisuus terävöityy."

Lieberman ja hänen kollegansa Dennis Bramble julkaisivat vuonna 2004 tutkimuksen, jossa esitetyn teorian mukaan ihmiset kehittyivät pitkänmatkanjuoksijoiksi noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Tutkijaryhmä esitti esimerkiksi kimmoisien jänteiden, lyhyiden eturaajojen ja monien muiden fyysisten sopeutumien puhuvan tämän teorian puolesta.

Vasta julkaistu tutkimus "laajentaa luetteloa fyysisistä ominaisuuksista neurobiologisiin", sanoo Lieberman.

"Voisi olettaa, että mikäli pitkän matkan juoksu oli tärkeää esi-isillemme metsästyksen ja keräilyn onnistumiseksi, pitäisi olla jokin mekanismi, joka auttaa ihmisiä siinä, ja liikunnan aiheuttama mielihyvä on eräänlainen positiivinen palaute."

Liikunnan aiheuttamaa mielihyvää käsittelevä tutkimus julkaistiin Journal of Experimental Biology -lehdessä huhtikuussa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...