Väestöpommi tikittää

Eräänä syyspäivänä vuonna 1677 hollantilainen kangaskauppias Antoni van Leeuwenhoek keskeytti äkillisesti vaimonsa kanssa touhuamisen ja säntäsi työpöytänsä ääreen. Kankaat olivat hänen leipänsä mutta mikroskopia intohimonsa. ”Ennen kuin sydän oli ehtinyt lyödä kuutta kertaa”, van Leeuwenhoek kirjoitti myöhemmin Royal Society of Londoniin, hän oli tutkimassa antamaansa herkkää näytettä itse valmistamallaan pienellä mutta verrattoman tehokkaalla suurennuslasilla.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Eräänä syyspäivänä vuonna 1677 hollantilainen kangaskauppias Antoni van Leeuwenhoek keskeytti äkillisesti vaimonsa kanssa touhuamisen ja säntäsi työpöytänsä ääreen. Kankaat olivat hänen leipänsä mutta mikroskopia intohimonsa. ”Ennen kuin sydän oli ehtinyt lyödä kuutta kertaa”, van Leeuwenhoek kirjoitti myöhemmin Royal Society of Londoniin, hän oli tutkimassa antamaansa herkkää näytettä itse valmistamallaan pienellä mutta verrattoman tehokkaalla suurennuslasilla.

Lontoon oppineet yrittivät edelleen varmentaa van Leeuwenhoekin aiempia väitteitä siitä, että yhdessä pisarassa järvivettä tai ranskalaista viiniäkin eläisi miljoonittain näkymättömiä pieneliöitä. Nyt hänellä oli vielä hienovaraisempaa tietoa: myös ihmisen siemenneste sisälsi niitä. ”Joskus yli tuhatkin kappaletta hiekanjyvän kokoisessa ainemäärässä”, hän kirjoitti. Hän painoi suurennuslasin silmänsä eteen kuin jalokivikauppias ja katseli omien pieneliöidensä uiskentelua.

Tuo pieni tirkistysreikä päästi hänet ennennäkemättömään mikroskooppiseen universumiin, missä hän viettikin suunnattomasti aikaa katsellen siittiöitä, kuten noita pieneliöitä nykyisin kutsutaan. Kumma kyllä, hän intoutui eräänä päivänä kuin ohimennen arvioimaan maapallon väkilukua lypsettyään mätiä turskasta.

Kenelläkään ei ollut asiasta käsitystä, koska väestölaskentoja ei juuri tehty. Van Leeuwenhoek aloitti arvioimalla, että Hollannissa olisi noin miljoona asukasta. Karttojen ja pallogeometrian avulla hän laski, että maapallon asuttu ala olisi noin 13 385 kertaa Hollannin kokoinen. Oli kuitenkin vaikea kuvitella koko planeetan olevan yhtä tiuhaan asuttu kuin Hollanti, joka tuntui jo tuolloin ahtaalta. Näin van Leeuwenhoek päätteli voitonriemuisesti, että maapallolla voisi olla korkeintaan 13,385 miljardia ihmistä.

Väestöbiologi Joel Cohen kirjoittaa kirjassaan How Many People Can the Earth Support? (”Miten monta ihmistä Maa voi elättää?”), että tämä hauska pieni laskutoimitus saattoi olla ensimmäinen yritys vastata kvantitatiivisesti kysymykseen, joka on nykyisin paljon polttavampi kuin 1600-luvulla. Useimmat vastaukset taas ovat kaikkea muuta kuin riemukkaita.

Historioitsijat arvioivat nyt, että maapallolla eli van Leeuwenhoekin aikoihin vain puolisen miljardia ihmistä. Väkiluku oli kasvanut hyvin hitaasti vuosituhansien ajan mutta oli silloin lähdössä nousukiitoon. Kun toinen tutkija puolitoista vuosisataa myöhemmin ilmoitti löytäneensä ihmisen munasolun, maailman väkiluku oli kaksinkertaistunut yli miljardiin. Vuosisata sen jälkeen, vuoden 1930 tienoilla, se oli jälleen kaksinkertaistunut kahteen miljardiin. Sen jälkeen kiihtyvyys on ollut ällistyttävää. Ennen 1900-lukua yksikään ihminen ei ollut kokenut ihmiskunnan kaksinkertaistumista, mutta osa nykyisin elävistä ihmisistä on nähnyt sen jopa kolminkertaistuvan. YK:n väestöosaston mukaan meitä on jossakin vaiheessa loppuvuotta 2011 jo seitsemän miljardia.

Vaikka väestöräjähdys onkin jo heikkenemässä, se ei missään nimessä ole ohi. Ihmiset elävät pidempään, ja 1,8 miljardia naista ympäri maailmaa on lapsentekoiässä, joten maailman väkiluku kasvaa vielä ainakin muutaman vuosikymmenen ajan, vaikka lapsiluku naista kohden onkin pienempi kuin sukupolvi sitten. Vuonna 2050 kokonaisväkiluku voi olla 10,5 miljardia tai pysähtyä kahdeksaan miljardiin – eroa näillä on suunnilleen yksi lapsi äitiä kohden. YK:n väestötieteilijöiden arvio pysähtyy noiden lukujen väliin, ja he arvioivat väestön kasvavan yhdeksään miljardiin vuonna 2045.

Kun väkiluku kasvaa yhä noin 80 miljoonalla vuosittain, on vaikeaa olla huolestumatta asiasta. Parhaillaan eri puolilla maapalloa pohjaveden tasot putoavat, eroosio heikentää maaperää, jäätiköt sulavat ja kalakannat katoavat. Lähes miljardi ihmistä kärsii nälkää päivittäin. Vuosikymmenien kuluttua ruokittavia suita on luultavasti kaksi miljardia lisää, lähinnä köyhissä maissa. Miten tällainen tilanne saataisiin ratkaistua?

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...