Vauvabuumista yhden lapsen politiikkaan

Hedelmällisyyden lasku, joka pyyhkii koko planeettaa, alkoi eri maissa eri aikoihin. Ranska oli yksi ensimmäisistä. 1700-luvun alussa Ranskan hovin aatelisnaiset nauttivat lihan iloista synnyttämättä enempää kuin kaksi lasta. He käyttivät usein samaa menetelmää kuin van Leeuwenhoek tutkimuksissaan: keskeytettyä yhdyntää. 1800-luvun lopulla syntyvyys oli Ranskassa laskenut kolmeen lapseen naista kohden – ilman nykyaikaisten ehkäisyvälineiden apua. Kyse oli ajatuksista eikä välineistä, sanoo Gilles Pison Ranskan kansallisesta väestötutkimusinstituutista.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Hedelmällisyyden lasku, joka pyyhkii koko planeettaa, alkoi eri maissa eri aikoihin. Ranska oli yksi ensimmäisistä. 1700-luvun alussa Ranskan hovin aatelisnaiset nauttivat lihan iloista synnyttämättä enempää kuin kaksi lasta. He käyttivät usein samaa menetelmää kuin van Leeuwenhoek tutkimuksissaan: keskeytettyä yhdyntää. 1800-luvun lopulla syntyvyys oli Ranskassa laskenut kolmeen lapseen naista kohden – ilman nykyaikaisten ehkäisyvälineiden apua. Kyse oli ajatuksista eikä välineistä, sanoo Gilles Pison Ranskan kansallisesta väestötutkimusinstituutista. Valistuksen aikoihin asti ”lasten lukumäärän päätti Jumala, ihmiset eivät käsittäneet, että he voisivat itse vaikuttaa asiaan”.

Muut länsimaat seurasivat lopulta Ranskan mallia. Toisen maailmansodan alkuun mennessä hedelmällisyys oli laskenut uusiutumistasolle joissakin Euroopan osissa ja Yhdysvalloissa. Suurten ikäluokkien muodossa tullutta yllättävää ponnahdusta seurasi syntyvyyden romahdus, joka pääsi jälleen yllättämään väestötieteilijät. He olettivat jonkin vaiston ohjaavan naiset hankkimaan kylliksi lapsia lajin selviytymisen varmistamiseksi. Sen sijaan hedelmällisyys laski uusiutumistason alapuolelle yhdessä teollisuusmaassa toisensa jälkeen. 1990-luvun lopun Euroopassa se laski jopa 1,4:ään.

Vauvabuumin loppu voi vaikuttaa valtion talouteen kahdella merkittävällä tavalla, ja molemmat vaikutukset liittyvät väestölliseen huoltosuhteeseen. Ensimmäisten auvoisten vuosikymmenten aikana suuret ikäluokat kasvattavat työvoimaa, ja nuorten ja vanhojen elätettävien lukumäärä on suhteellisen alhainen. Siksi rahaa riittää moniin muihinkin käyttötarkoituksiin. Toinen vaikutus alkaa näkyä, kun suuret ikäluokat alkavat jäädä eläkkeelle. Kestävänä pidetty väestötieteellinen järjestys paljastuukin juhlaksi, jonka on aika loppua. Teollisuusmaissa käydään keskustelua eläkeiän nostosta ja siitä, kuinka ikääntyvä väestö saadaan elätettyä.

”Onko vuonna 2050 riittävästi työssäkäyviä ihmisiä maksamaan eläkkeitä?” kysyy Haagissa toimivan Hollannin poikkitieteellisen väestöinstituutin johtaja Frans Willekens. ”Vastaus on ei.”

Syntyvyyden putoaminen uusiutumistasolle tai sen alapuolelle kesti teollisuusmaissa useita sukupolvia, joten sen tapahtuminen selvästi nopeammin muualla maailmassa on hämmästyttänyt väestötieteilijöitä. Väestönkasvunsa jatkumisesta huolimatta Kiina, jossa asuu viidesosa maailman ihmisistä, on ollut jo lähes 20 vuoden ajan uusiutumistason alapuolella osin vuonna 1979 pakolla säädetyn yhden lapsen politiikan ansiosta. Kiinalaisnaiset synnyttivät vielä vuonna 1965 keskimäärin kuusi lasta, mutta nyt vain 1,5. Iranissa syntyvyys on islamilaisen hallinnon tuella vähentynyt 1980-luvun alusta lähes 70 prosentilla. Katolisessa ja demokraattisessa Brasiliassa naisten hedelmällisyysluku on pudonnut puoleen samaisen neljännesvuosisadan aikana.

”Emme vieläkään ymmärrä, miksi syntyvyys on laskenut niin nopeasti niin monissa yhteiskunnissa, kulttuureissa ja uskonnoissa. Se on suorastaan käsittämätöntä”, sanoo YK:n väestöosaston johtaja Hania Zlotnik.

Saharan eteläpuolella naiset synnyttävät edelleen keskimäärin viisi lasta, Nigerissä seitsemän. Toisaalta 17:ssä alueen maassa elinajanodote on edelleen korkeintaan 50 vuotta; ne ovat vasta aloittaneet väestöllisen muuntumisensa. Suurimmassa osassa maailmaa perhekoko on kuitenkin kutistunut dramaattisesti. YK ennustaa, että maailma saavuttaa väestöllisen uusiutumistason vuoteen 2030 mennessä.

”Väestö kokonaisuudessaan on matkalla kohti ei-räjähdystä, mikä on hyvä uutinen”, Zlotnik sanoo.

Huonoja uutisia ovat ne, että vuosi 2030 on parinkymmenen vuoden päässä ja että historian suurin nuorisosukupolvi tulee tuolloin lastentekoikään. Vaikka kukin tuon sukupolven naisista saisi vain kaksi lasta, väestö kasvaisi vielä neljännesvuosisadan ajan. Pystyvätkö ihmiset silloin elämään ihmisiksi tavalla, joka ei tuhoa heidän ympäristöään? Yksi asia on kuitenkin varma: lähes joka kuudes heistä asuu Intiassa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...