Miksi sanat voivat myös maistua?

Synestesiaksi kutsuttu aistimusten sekoittuminen on saattanut selviytyä evoluution mankelista, koska siitä on hyötyä luovassa ajattelussa, väitetään uudessa tutkimuksessa.

torstai 24. marraskuuta 2011 teksti Ker Than, National Geographic News

Joillakin ihmisillä esiintyy aistimusten sekoittumista, minkä ansiosta he voivat kuulla värejä ja maistaa sanoja. Heistä voidaan uuden tutkimuksen mukaan saada tärkeitä viitteitä ihmisaivojen rakenteesta.

Aistimusten sekoittumista eli synestesiaa dokumentoitiin ensimmäisen kerran tieteellisesti vuonna 1812. Ilmiö on enimmän aikaa ymmärretty väärin, ja moni asiantuntija on pitänyt sitä lievänä mielenhäiriönä.

"Kysymys ei ole vain siitä, että kakkonen on sininen numero, vaan se on myös miespuolinen ja rakastunut seiskaan", sanoo yksi tutkimuksen kirjoittajista, aivotutkija David Brang Kalifornian yliopistosta.

Onko synestesia pelkkää kuvitelmaa?

"Emme tiedä, liittyvätkö nämä personifikaatiot synestesiaan [myös oireena], mutta uskomme juuri sen pitäneen monet tutkijat pois synestesian parista. ... Heidän mielestään ihmiset vain keksivät kaiken."

Kolmen viime vuosikymmenen aikana yhä useampi todiste on osoittanut synestesian syntyvän fyysisestä syystä. Synesteetikkojen aivot esimerkiksi ovat rakentuneet eri tavalla, ja ominaisuus on vahvasti periytyvä. Tästä päätellen sen voisi kuvitella olevan myös geneettistä laatua.

Tutkimuksen kirjoittajat ovat jopa sitä mieltä, että moinen omituinen ilmiö on selviytynyt evoluutiosta, koska se edesauttaa omalla tavallaan luovaa ajattelua.

"95–99 prosenttia kaikista synesteetikoista iloitsee ominaisuudesta ja sanoo sen rikastuttavan elämää", sanoo Brang.

Uusia kuvia aivojen sisäisistä yhteyksistä

Aiemmat väärinkäsitykset johtuivat osin siitä, että synesteetikot kuvailivat assosiaatioitaan hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Se taas sai jotkut aikansa asiantuntijoista liittämään tilan skitsofrenian kaltaisiin mielisairauksiin.

Toisen varhaisen "näkemyksen mukaan synestesia oli 'taantumista' evolutiivisessa mielessä primitiivisempään tilaan", sanoo toinen tutkimuksen kirjoittajista, Kalifornian yliopiston aivotutkija Vilayanur Ramachandran.

Nykyisten työkalujen avulla tutkijat voivat paneutua aivoihin tavoilla, jotka olivat mahdottomia 200 vuotta sitten – kuten myös vuosikymmen takaperin.

Yksi niistä on aivokuvantamismenetelmä nimeltä diffuusiotensorikuvaus (DTI). DTI-kuvauksella voidaan tuoda esiin eri aivoalueiden välisiä yhteyksiä.

"Sillä pystymme näkemään, että synesteetikoilla on enemmän [aistien välisiä] yhteyksiä", sanoo Brang.

Aivojen aistialueiden välisten yhteyksien visualisoiminen voi auttaa selvittämään sitä, miksi tiettyjä synestesian muotoja on olemassa ja miksi ne näyttäisivät olevan yksisuuntaisia: esimerkiksi numerot voivat tuoda mieleen värejä, mutta värit eivät yleensä tuo mieleen numeroita.

Tämäntyylisillä tutkimuksilla voisi myös testata joidenkin tutkijoiden esittämää ajatusta, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on synestesian edellyttämät neurologiset mekanismit, mutta ne jäävät useimmilla piileviksi.

Toinen positiivinen askel synestesiatutkimuksessa on se, että tutkijat alkavat hiljalleen oppia taas kuuntelemaan tutkimuskohteitaan, sanovat tutkimuksen kirjoittajat.

"Ihmisten subjektiivisten kertomusten kuunteleminen unohtui 1900-luvun puolivälissä, mutta jo istumalla 20 minuutiksi keskustelemaan potilaan kanssa voi saada hämmästyttävän määrän tietoa", Brang sanoo.

"Silloin voi alkaa uskoa heidän kokemuksensa todellisiksi."

Tukeeko synestesia luovuutta?

Nykyaikaisten tutkimusten mukaan synestesia on taiteilijoilla, runoilijoilla ja kirjailijoilla noin seitsemän kertaa yleisempää kuin muulla väestöllä, ja joidenkin tutkijoiden mukaan synesteetikot ovat parempia yhdistelemään toisiinsa liittymättömiä ajatuksia.

"Vuosia sitten työskentelimme romaanikirjailijan kanssa, joka vannoi synestesian auttavan häntä käyttämään metaforia", sanoo Brang. "Hän sanoi tietävänsä, minkä väristä sanaa hänen pitäisi käyttää jo ennen kuin hän tiesi itse sanaa."

Jotkut synesteettiset savantit ovat esittäneet uskomattomia muistitemppuja ja muistaneet esimerkiksi piin likiarvon 22 514 numeron tarkkuudella. Toiset synesteetikot taas pystyvät erottamaan hyvin samankaltaisia värejä tai omaavat korostuneen tuntoaistin.

Viimeaikaisista kehitysaskelista huolimatta synestesiaan liittyy vielä monia avoimia kysymyksiä. Esiintyykö synestesiaa muilla eläimillä? Kuinka erilaiset aivokemikaalit vaikuttavat synestesiaan? Miten paljon geenit vaikuttavat synesteetikon kognitiivisiin ja luoviin taitoihin?

Selvittämisen arvoista on Brangin mukaan myös se, että "jos synestesia kerran on niin hieno ja mahtava ominaisuus, miksi sitä ei ole meillä kaikilla".

Synestesiatutkimusta käsitellään tällä viikolla PLoS Biology-verkkolehdessä.

Kysy meiltä:

Haluatko kysyä jotakin NG:n asiantuntijoilta? Lähetä kysymys osoitteeseen [email protected]. Vain julkaistaviin kysymyksiin vastataan. Kysymyksen lähettäjä palkitaan hienolla maailmankartalla.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...