Maanviljely veitsenterällä

40-vuotias Jemal Mohammed omistaa kahden hehtaarin palstan mäenrinteestä Fontaninan kylän ulkopuolelta Welon alueelta Etiopian pohjoiselta ylängöltä. Se sijaitsee keskellä yhtä niistä keskuksista, joille Vavilovin vuonna 1926 tekemä tutkimusmatka suuntautui.Astuminen Mohammedin maalle on kuin tupsahtaisi keskelle muinaista viljelyä. Hänen pyöreän, olkikattoisen, muta-olkiseinäisen majansa kaltaisia asumuksia on seissyt Etiopian maaseudulla vuosisatojen ajan.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

40-vuotias Jemal Mohammed omistaa kahden hehtaarin palstan mäenrinteestä Fontaninan kylän ulkopuolelta Welon alueelta Etiopian pohjoiselta ylängöltä. Se sijaitsee keskellä yhtä niistä keskuksista, joille Vavilovin vuonna 1926 tekemä tutkimusmatka suuntautui.

Astuminen Mohammedin maalle on kuin tupsahtaisi keskelle muinaista viljelyä. Hänen pyöreän, olkikattoisen, muta-olkiseinäisen majansa kaltaisia asumuksia on seissyt Etiopian maaseudulla vuosisatojen ajan.

Härkäpari makoilee majan jakarandapuun alla. Muutama kana tepastelee paljaalla etupihalla. Hän kyntää peltonsa härkäauralla ja kylvää niille käsin monenlaisia kasveja: tomaattia, sipulia, valkosipulia, korianteria, kurpitsaa, durraa, vehnää, ohraa, kikhernettä ja teffiä – viljaa, josta leivotaan injera-rieskaa.

Perinteisen pienviljelijän elämä synnyttää mielikuvan yksinkertaisuudesta, mutta modernin maanviljelyn mekaanisuuteen verrattuna Mohammedin työ on dynaamista ja erittäin hienovireistä tasapainoilua esimerkiksi kuivuuden, yllättävien kaatosateiden ja tautien välissä.

Hän kylvää sekaisin palkokasveja ja viljaa saadakseen kaiken irti rajallisesta tilasta. Sekakylvö toimii myös luonnollisena lannoitteena, sillä korkeamman durran tyvessä kasvavat palkokasvit keräävät typpeä ilmasta maaperään.

Welo oli yksi niistä Etiopian alueista, joita satoja tuhansia ihmisiä tappanut vuoden 1984 nälänhätä koetteli pahiten. Kokemus on yhä vahvana Mohammedin mielessä. Hän näyttää minulle koverrettuja pullokurpitsoja, jotka ovat täpötäynnä värikkäiltä kiviltä näyttäviä kappaleita.

”Pidän tätä varastoa turvanani, varmuusvarastonani”, hän sanoo katsellen kalebasseja, joiden sisällön tajuan nyt siemeniksi. Hänellä on kaikkien pellollaan kasvavien viljelykasvien siemeniä. Mohammedin vaimo on hieronut siemeniin tuhkaa suojatakseen ne tuhohyönteisiltä.

”Jos kuivuus tai tulvat aiheuttavat täydellisen kadon, voin sentään kylvää peltoni uudelleen”, Mohammed sanoo.

Katson Mohammedin ja hänen perheensä päättäväisiä kasvoja ja sitten tuhkaisia siemeniä: puhtia uhkuvia, kuhmuraisia nokareita, joissa ei näy merkkejä sen enempää vuosisatoja jatkuneesta valikoinnista kuin verevistä ruokakasveistakaan, joiksi ne lopulta kasvaisivat.

Juuri tämä on siementen kiehtova paradoksi. Niitä on ilmiselvästä tärkeydestään huolimatta niin helppo ylenkatsoa – etenkin meidän hyvin ruokitun maailman asukkaiden, jotka olemme jo unohtaneet sen, mistä ruoka on peräisin.

Mohammed johtaa minut tien yli maatilalle. Siellä hän nostaa naapurinsa kanssa maasta kivipaaden, jonka alta paljastuu kaksi metriä syvä ja leveä kammio: maanalainen hätäruokavarasto. Kun sadonkorjuu saadaan muutaman viikon kuluttua valmiiksi, he vuoraavat kammion oljilla, täyttävät sen viljalla ja vetävät paaden takaisin paikalleen, jolloin maaperän viileys pitää sisällön tuoreena.

Kun kysyn, kuinka paljon he joutuivat turvautumaan hätävarastoonsa vuoden 1984 nälänhädän aikana, he painavat päänsä ja mutisevat jotain ennen kuin vaikenevat kyyneleet silmissään. Tulkkini osoittaa minulle sormen heilautuksella, että aihetta ei ole tarpeen käsitellä enempää.

Tulkki selittää, että heidän on vaikea muistellakaan tuota aikaa. He olivat myyneet varastoviljansa eivätkä osanneet odottaa äkillistä kuivuutta. Asiat menivät niin pahalle tolalle, että heidän oli pakko syödä varastonsa tyhjäksi. Perheenjäseniä kuoli nälkään. Heillä oli jäljellä vain siemenensä. Kylvöolot olivat niin surkeat, että kurnivat vatsat panivat heidät pohtimaan mahdotonta: siementen ja samalla tulevaisuutensa syömistä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...